Kun viettää töissä kahdeksan tuntia, työmatkalla melkein tunnin ja höyhensaarilla sellaiset kahdeksasta yhdeksään tuntia vuorokaudesta, jää oikeastaan aika vähän aikaa mukavalle, mutta varsin hyödyttömälle oheistoiminnalle. Lisätään yhtälöön vielä ihan järjettömän paljon aikaa vievä niistäminen, alkavalla viikolla suoritettava loputtomalta urakalta tuntuva pakkaaminen ja uudisinnostus vanhoihin musiikki-ihastuksiin. Huomattavan paljon saa kulumaan aikaa ihan vain Spotifyn kaiveluun ja vanhojen muisteluun.
Kauhean vähän olen lähiaikoina ehtinyt oikein mitään ja silti saanut aikaiseksi kaikenlaista. Jännittävää tämä ajan kuluminen.
Jotenkin olen ajatellut, että juhannukseen asti on tätä hässäkkää ja sitten tasaantuu, mutta enpäs ole enää ihan varma. Koko ajan tuntuu ilmaantuvan sitä, tätä ja tuota ja sitten olisi vielä ne, nuo ja nämä. Mutta töissä on kivaa ja hyviä juttuja ne kiireetkin ovat, kunhan siitä pakkaamisesta ensin selviää.
Niin. Kivasti menee ja nostalgiatripillä vielä mukavammin, vaikka kaksikymmentäneljä ei ihan riitäkään.
Kylymä 