Tosiasioita

Jostakin mystisestä syystä kauniissa suomen kielessä on kehitelty synonyymejä myös vanhenemiselle. On kuitenkin yksi, jota ei tulisi koskaan kenenkään käyttää.

Ikääntynyt.

Ikääntynyt on jotakin sellaista, mihin liittyy alkava Alzheimerin tauti, kokonaan maksettu asuntolaina, eläkkeen maksupäivänä Irmelin kanssa nautitut vaaleanpunaiset bebe-leivokset, erektio-ongelma ja vanhainkotipaikan jonotus.

Asioita, joita kukaan ei halua ajatella alle kolmekymppisenä. Voin ihan hyvin myöntää vanhenevani – kieltämättä valitettavan nopeaa tahtia – mutta en todellakaan halua keskustella asiasta erityisen syvällisesti saati kuulla ikääntyväni. Ihan yhtä ikävää kuin kuulla olevansa ikääntymässä, on olla myöntämättä muutamia elämän tosiseikkoja.

Kuten sitä, että ei tässä kukaan tämän nuoremmaksi muutu.

Viimeinen

Kun tässä on viime aikoina pohdittu enemmänkin unta ja eläimiä, niin antaa mennä vielä kerran.

Kuka piru on keksinyt, että lampaiden laskeminen auttaa nukahtamaan? Onko idea siinä, että saa jotenkin kuviteltua silmiensä eteen aidan ja lammaslauman (Tämä mielikuva taitaa olla Aku Ankasta.), joka yksi kerrallaan ponkaisee vihreämmälle puolelle? Vai riittääkö, että laskee mielessään hamaan loppuun asti, ilman lampaita, jolloin koko sanonta tuntuu vieläkin vähän hölmömmältä.

Tärkeimpänä: Auttaako se villakasojen loikkiminen muka jotakuta?

Polttaa

Polttaa nimittäin hermoja.

En ymmärrä ihmisen kuvailemista kuumaksi. Ensimmäinen mielikuva on punaisena hehkuva hikinen naama ja melkoinen läähätys. Heti toisena tulee poppa. Älä koske siihen Penttiin, poppaa. Poppa puolestaan on yksi hölmöimmistä lapsikielen sanoista. Kuuma on erinomaisen hyvä sana, varsinkin oikeassa käyttötarkoituksessaan.

Aukoton synonyymiteoria: Koska kukaan ei kuvaile ketään popaksi, ei kenenkään tulisi käyttää myöskään adjektiivia kuuma siinä yhteydessä. Ei tasan kenenkään. Ei edes Iltalehdessä.

Safari

Kello on kohta kolme, eikä vielä ole näkynyt edes kirahveja. Viiden tunnin päästä pitäisi olla pirteänä töissä. Töiden jälkeen pitäisi aloittaa seuraavaan tenttiin lukeminen, kunhan on ensin käynyt ostamassa paperia ja yliopistolla hakemassa kirjan. Kuten aina, tässä vaiheessa olo on vielä varsin toiveikas niin työpäivän kuin tentinkin suhteen. Noin kahdentoista tunnin kuluttua olen luultavasti valmis lähtemään antilooppimetsälle tai ratsastamaan norsulla auringonlaskuun.

Hip-hip-po

Ihmisen on näköjään hyvin vaikea nukahtaa, jos mielessä pyörii vain sana hippo ja että mikähän se oikein mahtaa suomeksi olla. Kuva on mielessä, samoin Hippo-hiihdot jostain kaukaisilta ajoilta, mutta että virtahepo. Ei keksi, ei sitten millään. Nukahdettuani näin unta sarvikuonosta. Mikä mua nyt oikein vaivaa?