Ylpeys ja ennakkoluulo

Jos joskus kirjoitan elämäkertani, sisältyy siihen ainakin yksi otsikon mukainen luku. En kovin helposti myönnä olevani väärässä, tai että olisi pitänyt tehdä toisin. Ainakaan toisille, itsekseni saatan kiukutella jälkikäteen, mutta yleensä pyrin vain unohtamaan.

Tällä kertaa ylpeyden huonoista puolista ja ennakkoluulojen typeryydestä muistutti mies. Se sama, jonka perään tässäkin blogissa on joskus itketty, kun itse ensin mokattiin.

Pääsi yllättämään. Pahasti. Ja toisaalta ihan hemmetin hyvästi, toivottavasti. Saisi tämäkin tarina päätöksensä tai ainakin yhden luvun loppuun kirjoitetuksi.

Haluaisin kirjoittaa koko jutun kaikessa hölmöydessään puhtaaksi, mutta ei siitä mitään ole tullut. Luonnoksissa on pätkiä ja taas pätkiä sekä yksi valmis, pahimpina aikoina kirjoitettu teksti, jota en vain pysty julkaisemaan. Ehkä joskus.

Mainokset

Lahjakas lahjonta

Myönteisessä, rauhaisassa ja suklaaähkyisessä joulutunnelmassa vuorossa lahjakitinää. On kahdenlaisia lahjoja: hyviä ja huonoja. Välimuotoja ei ole ja se joka väittää, että ajatus on tärkein, voi hilpaista sen ajatuksensa kanssa avantoon ja sukeltaa jään alle. Ajattelen pelastavani sinut.

Mutta niin. Hyviäkin lahjoja on kahta sorttia. Niitä, joita saa ja niitä, joita ei saa. Monena jouluna olen toivonut muun muassa näkymättömyysviittaa, panssarivaunua ja rauhaa päälle maan, mutta eipä ole paketista paljastunut. Jostain syystä näiden hyvien ja toivottujen tilalle on usein kääräisty jos jonkinlaista kippoa ja kuppia, jotka hämmentävän usein ovat aika kauheita.

Myös huonot lahjat voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Ensimmäisen ryhmän muodostavat lahjat, jotka olisi kannattanut jättää antamatta. Kokonaan. Kolme joulua sitten vanhentuneet keksit esimerkiksi. Tai 70-luvun suosikkisävyissä hehkuva villapaita pirteällä pallokuosilla. Jos nämä tuntuvat hyviltä ideoilta, peli on jo menetetty, mutta paketin päälle voi kirjoittaa oman nimensä. Jos tarkemmin ajatellaan, pitää. Huonoja lahjoja on myös sellaisia, jotka ovat kyllä huonoja, mutta tyhjää parempia. Koska pääasia on materian haaliminen, ovat ainakin vihreät kuulat varsin käypä en mä sulle oikein mitään osannut hankkia -mantran korvike.

Lahja naisen tiellä pitää, hyvä lahja antajankin.

Uujea

Kas, joulukuu. Kas, viimeinen tentti ensi viikolla. Kas, notaari on vieläkin kesken.

Kas, kovin tekokepeää sanailua.

Uutta ihan yhtä paljon kuin länsirintamalta aikoinaan. Eikä oikeastaan edes haittaa, ihan hyvin kaikki on kuitenkin. Kyllä se siitä.