Comeback (sori)

Pitäisi kai käydä useammin apteekissa viihdyttämässä itseään. (Ei niin.)

Olisivat Viagrallekin voineet keksiä vähän raflaavamman nimen.

(Antakaa anteeksi, oli ihan liian pitkä päivä töissä ja ihan liian lennokas ajatuskulku näin väsyneeksi.)

”Ole ihan rohkeasti oma itsesi”

Viimeisten parin vuoden aikana olen rohkaistunut ilmaisemaan itseäni paljon aiempaa laajemmalla skaalalla. Vaikka en vieläkään ole mikään tunnettu viihdyttäjä saati kaveriporukan pelle, olen kuitenkin ehtinyt hankkiutua tilanteisiin, joissa olisi pitänyt olla hiljaa. Harvemmin pyörittelen tilanteita mielessäni jälkikäteen, mutta täytyy myöntää, että joitakin tilanteita muistelen vieno puna poskilla hehkuen. Yleisen kömpelöyteni ja vahinkoalttiuteni huomioon ottaen on hieman kummallista, että kiusalliset hetket liittyvät nimenomaan puheisiini. Liukasteluja kuralätäkköihin tai housujen repeämisiä on harvemmin kukaan päässyt todistamaan ja humalassa suoritettuja urotekoja ei lasketa.

Mutta annas olla kun päästään kahvipöytään kaukaisempien sukulaisten tai – mikä vielä riemukkaampaa – puolituttujen kanssa. Silloin iskee jossakin vaiheessa vastustamaton himo avata suu. Eikä sitten muuta kuin töks töks. Olen mestari kommentoimaan muiden ilonaiheita puolisarkastiseen ja erityisesti lyhytsanaisen töksähtelevään tapaan. Usein trion täydentää loukkaavaksi luokiteltava lausahdus, äänensävy tai muu viestinnän muoto.

– Mitäs sinulle A nykyään kuuluu?

– Opiskelua.

– Niin, mehän saadaan oikein tuomari sukuun. Tiedetään, keneltä kysyä neuvoa. Heheh.

– Joo, sullahan niitä ongelmia kuulemma on ollut.

Kyllä, älykästä ja aikuismaista. Moni muu osaisi kai valita sanansa harkitsevammin. Ihan hirveästi ei harmita, ettei ole viime vuosina kovin monia sukujuhlia ollut ja muissa tilaisuuksissa olen yrittänyt skarpata kaikella tarmollani. Välillä onnistuu, usein ei. En ala tässä eritellä sen tarkemmin, mutta se vitsi, jossa arvuutellaan joulupukin ja juutalaisen eroa*, ei ihan sovi joka tilanteeseen, jossa on läsnä myös itselle tuntemattomia henkilöitä. Onneksi en ehtinyt aloittaa varsinaista bravuurijuttuani, joka on mauttomuudessaan omaa luokkaansa.

(* menevät savupiipussa eri suuntiin)