Märkää

Onni on olla yksin toimistolla silloin, kun unohtaa vääntää Sodastreamin pullon kiinni ennen kuin painaa happoistamisnappia. Onni ei ole istua yksin tyhjässä toimistossa paita märkänä ja toivoa, ettei ovikello soi.

Koska se soi kuitenkin. Onneksi ei ole valkoinen paita.

Miten satasivuisen paperinipun saa kuivaksi äkkiä ja niin, ettei kosteusvauriota huomaa?

Nimimerkki Olisiko liian outoa hillua pelkissä rintsikoissa täällä?

Pitkästä aikaa

Niin se ex-heila sitten vastasi.

Ei ihmetellyt, miksi häntä lähestyin – ei ainakaan vielä – mutta senkin aika vielä tulee. Mitähän minä sitten sanon?

Vitsivitsi! Ei.

Ihan ajattelin sanoa moi ja mitä kuuluu. Ehkä. 

 Anteeksi, että olin…noh, mulkku. Olisi varmaan ihan paikallaan. 

Mulla on ikävä sua. Taitaa olla, mutta en tiedä tunnustanko. 

Mennäänkö naimisiin? Ei, ei, ei. Ei.

Vaikuttaa aika lupaavalta, vaikka itse sanonkin. Voi olla, että yhdistän viimeisen ja ensimmäisen. Eiköhän siitä saisi melkoisen jäänsärkijän, minkä jälkeen keskustelu luontevasti suuntautuisi johonkin muuhun. Luultavasti Syyrian tilanteeseen tai mahdollisesti varpuskannan vaihteluun.

Hemmetin hemmetti.