Ei tarvitse

Vähättely ja ala-arvoinen kohtelu.

Jatkuva tekemisen ja järjen kyseenalaistaminen.

Epäileminen ja kontrolloiminen.

Vaihtuvat mielialat, mielipiteet ja ohjeistukset.

Viime hetken muutokset, joista tiedotetaan heti, kun on kerran tehnyt totutulla tavalla.

Ei niitä tarvitse sietää. En ole ainoa, joka on tähän päätelmään tullut. Olen parempi kuin annetaan maailmalle ymmärtää ja minun on parempi olla jossakin ihan muualla.

Mainokset

Väsyneehkö

Minulla on taas kerran työ, joka tuntuu vievän kaiken ajan, energian ja aivokapasiteetin. Eivät jaksa pienet monenkirjavat solut enää kotona keskenään jutella kallon sisällä enkä minä jaksa jutella juuri kenenkään kanssa. Luontainen sosiaalisuus ja niin edelleen.

Oikeastaan tämä on ihan hyvä. Parin kuukauden kuluttua elämä näyttää taas vähän erilaiselta. Siihen on ihan syynsä, miksi nyt on näin, mutta jonkun ajan kuluttua toisin. On jotain odotettavaa.

Tunnetko?

Autosta, traktorista tai mistä tahansa kovaäänisestä kulkupelistä käsin kuka tahansa vastaantulija tervehtii. Aina ja joka kerta.

En tunne tervehtijöistä yhtäkään ja luultavasti en ilman suojakuoria heihin törmääkään. Olen aika varma, ettemme ole tavanneet koskaan eli emme todellakaan tunne toisiamme.

Jos niin hassusti kävisi, että tapaisimme kosketusetäisyydellä, tervehtisimme, jos olisimme humalassa. Selvin päin nyökkääminen riittäisi. Saattaisi olla liikaakin.

Silti mietin, tuntevatko he minut sittenkin. Tilanne, jossa en tunne ketään, mutta kaikki tuntevat minut, on todella pelottava ja harmillisen mahdollinen. Joskus on niin käynyt. Jos oikein haluan itseäni kiduttaa, mietin, mistä he minut tuntevat.

Tervetuloa syrjäkylälle.

Kaapin paikka ja sängynjakosopimus

Käytiinpä kerran iltasella – kauan, kauan sitten – eräässä torpassa suuri sängynpuolikeskustelu.

Kumpikin keskusteluun osallistunut henkilö halusi viettää yönsä seinän puoleisella laidalla eikä sängyn siirtäminen keskelle lattiaa ollut vaihtoehto. Perusteluissa vedottiin tottumukseen, aikaisempaan ylösnousuun, pyörimiseen ja putoamisvaaraan.

Voittaja-argumentti kuului: ”Kirvesmurhaaja tulee todennäköisemmin ovesta ja sä lupasit jo suojella mua niiltä.”

Luovuttaja totesi: ”Mä tiesin, että se olis pitänyt jättää sanomatta.”

Hyttysen ininä

En ole ikinä ollut syys- tai kaamosmasentuvaa sorttia. Talvi on vuodenajoista parhain ja kaunein sekä näillä leveyksillä myös pisin. Toisaalta talvi ei myöskään herätä minua henkiin, käyttääkseni kohtalaisen kulunutta ilmaisua. Pidän itseäni varsin tasaisena persoonana, ainakin mitä tulee vuodenaikojen vaihteluihin. Kevät ei saa minua sekoamaan ja hillumaan pitkin kyliä liian vähissä vaatteissa eikä kesä pukeutumaan kuin Irmeli Kanarialla 80-luvulla. (Onneksi.) Muutenkin ihmettelen kovasti, kuinka suuri vaikutus kalenterilla voi olla ihmisten mielialaan.

Pienemmässä mittakaavassa toki kiihdyn välillä kuin lentotukialukselta lähtevä hävittäjä. Kukapa ei. Arkipäiväisiä ärsykkeitä ovat ainakin herätyskello, se eräskin taulukko-ohjelma, jota en osaa käyttää, kirjastossa luottamuksellisia puhelinkeskusteluja kovaäänisesti käyvät henkilöt, muut tienkäyttäjät, huono ilmastointi, kärpäset, sääskien kutsuminen hyttysiksi  ja epäolennaisuuksiin takertuvat henkilöt. Luettelo ei ole tyhjentävä. Hyvin usein ärsyynnyn myös itsestäni ja itsekseni. Elämä minuna voi olla aika hankalaa ajoittain, mutta se on toinen tarina se. Surullinen tarina.

Huomattavan korkealle ärsytyslistalla sijoittuvat ihmiset, jotka eivät kykene myöntämään olevansa väärässä. Ei sitten millään, vaikka tilanne olisi kuinka selkeä. Korpeaa. Pahasti. Jotkut ovat niin vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan, että kertovat jo etukäteen, ettei vika missään tapauksessa heissä ole, jos (kun) jotain sattuu. Toitotetaan, ettei siinä, tässä tai tuossa ole ikinä mitään ongelmaa ollut. Kun kerta ensimmäinen sitten tulee vastaan, syytellään muita ja muiden vastuulla olevia seikkoja, vaikka ihan jokainen – syyttelijää myöten – tajuaa, mistä on kyse. Kylläpä on hyvä mieli kaikilla. Eipä enää tarvitse ihmetellä tiettyjä asioita eikä varsinkaan sitä, mistä ne asiat johtuvat.

Työt alkoivat.

Itku

Silloin, kun lähteminen tuntuu pahalta, tietää, että palaaminen on maailman parasta.

Lohduttaa kai sekin.

Viimeistään palatessa.

Siksi minä palasin ja siksi lähteminen kannatti.