Hankalaa, työlästä ja muutenkin epämukavaa

Vaikeinta on aloittaminen. Toivottavasti niin, koska tarkoitus todellakin olisi saada notaari tämän syksyn aikana naputeltua ja toistaiseksi olen valinnut aiheen ja hahmotellut sisällysluetteloa. Seuraava askel olisi avata ainakin joku pöydälle kasautuneista opuksista (tai edes suuri ja mahtava internet, hyötykäytön osalta) ja aloittaa ihan oikeasti tiedon hankkiminen ja jäsentely.

Olen kohtalaisen tehokas ja saan asiat tehtyä, mutta piru vie tämän aloittamisen kanssa. Aina on muka jotakin tärkeämpää ja jos ei tärkeämpää niin mukavampaa ja jos ei mukavampaa niin tarpeellisempaa ja jos ei tarpeellisempaa niin nälkä tai jotakin muuta. Yliopiston kirjasto ei houkuttele sitten lainkaan eikä innokas suunnittelija-minäkään ole jostain syystä tahtonut aikatauluttaa elämään lakimuutoksia tai tärkeimpien lähteiden listaamista. Mikähän sitäkin vaivaa?

Työ on siis vaiheessa ei tarvitsisi kuin tehdä ja jostain käsittämättömästä syystä kovin suosittu sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty naurattaa päivä päivältä enemmän. Järjellä ajoittain ajattelevana ja laskutaitoisena teidän vallan mainiosti, että sitä aikaa on kolmisen kuukautta – tai vaikka maailman tappiin asti – mutta ikävästi kirkuva ja järjen äänen peittävä menninkäinen tai joku muu satuolento väittää jotain ihan muuta. Aloitan heti, kun saan sen hiljaiseksi tai mielellään hengiltä. (Ja muita hyviä aikomuksia.)

Mainokset

Oman elämänsä älykkö

On jälleen aika hiljentyä ylitsevuotavan älykkyyteni, ongelmanratkaisukykyni ja hoksaavaisuuteni edessä.

Eräänä iltana päätin valmistaa itselleni illallista pakastepizzan paistamisen muodossa. Uuni päälle, pelti hollille ja leivinpaperikaan ei ollut loppu niin kuin yleensä. Onnistumisen edellytykset siis kasassa. Ruokateollisuuden taidonnäyte uuniin ja odottelemaan herkuttelua. Edelleen tulevaisuus näytti valoisalta ja nälkä oli jo puoliksi taltutettu, kunnes haistoin palaneen käryä.

Unohtui nälkä ja mielen täytti paniikki. Missä palaa? Mikä palaa? Joko palokunta on hälytetty? Siinä käryn lähdettä etsiessä ja palomiehistä haaveillessa – asiat tärkeysjärjestykseen – ehdin myös miettiä, mitä ottaisin mukaani nyt, kun lähtö niin väistämättömältä näytti. Olin jo pakkaamassa tärkeimpiä kassiin ja etsimässä passia mahdollista maastapakoa varten, kun vatsa muistutti elämän pienistä iloista. Minulla oli edelleen nälkä.

Minulla oli myös edelleen pizza uunissa. Koska ajattelin – palomiesten lisäksi – kaukonäköisesti evakkoaikaani, päätin ottaa evästä mukaani. Uuniin kurkistaessa selvisi sekä käryn lähde että panikoinnin ja palokunnan tarpeettomuus. Siellä se vaivalla kaupasta kotiin kannettu leivipaperi iloisesti hehkui ja savusi.

Aika kauan sai tuulettaa, eikä pizzakaan ihan parhaimmillaan ollut. Onneksi en soittanut palokuntaa paikalle. Ei olisi ollut edes tarjottavaa.

Tietä!

Vihaan ruuhkassa ajamista. Välttelen sitä kuin ruttoa, suursiivousta ja karkkia tarjovia vieraita setiä, mikä näillä selkosilla on onneksi varsin helppoa ja muualla ajan varsin harvoin, jos silloinkaan. Siksipä katsonkin olevani ainoa oikea henkilö puhumaan asiasta ja ehkä antamaan muutaman neuvonkin. Luonnollisesti olen myös erinomaisen täydellinen tienkäyttäjä ja muutenkin tosi kiva tyyppi, jolla on hermot kuin mummon entisellä Mansikilla. Syyskuu on tunnetusti ajankohta, jolloin väkimassat päättävät suorittaa moottoriavusteista liikehdintää, joten olen myös ajan hermolla ja aina on hyvä hetki harjoitella. (Siitä, olenko todella ajoissa vai auttamattomasti myöhässä, voidaan keskustella joskus toiste.)

Mitä sitten pitäisi harjoitella? Laulamista tai keskustelua edellä ajavan jarruvalon kanssa. Lasten liikennelaulu on toki klassikko, mutta vaihtoehtoja mainitakseni: Mikki merihädässä Mikki Hiiri -äänellä tulkittuna vie mukavasti ajatukset merellisiin tunnelmiin. Aaltojen loiskiessa korvissa ja Mikki-paran hiiulihoidessa unohtuvat murheet, stressi ja suojatien eteen pysähtyminen, mutta niin unohtuu myös orastava road rage.

Oma suosikkirattilauluni on Tonttujen jouluyö. Vuoden ajasta riippumatta tip tap tip tap tipe tipe tip tap tip tip tap on riittävän simppeli tällaiselle sävelkorvallisesti rajoittuneellekin ja helppo rytmittää esimerkiksi vilkun naksutukseen. Onneksi vilkku napsahtaa itsestään pois päältä, muuten voisin olla se tyyppi, joka ajelee surutta kilometrejä vilkku jompaan kumpaan suuntaan välkkyen.

Jarruvalokeskusteluun tarvitaan juttukaveriksi edellämenijän puskuriin ripustautunut auto, jonka kuski ei luultavasti ole kuullutkaan sanoja turvaväli tai ennakointi. Keskustelun sisällön voi jokainen määritellä itse, minun ei liene tarpeellista referoida edellistä juttutuokiotani punaisen ystävän kanssa.

Ruuhka se on kolme autoa ja porokin.

Päivä

Jos olisin taikauskoinen, sanoisin, etten enää ikinä mene tenttiin perjantaina 13:na päivänä. Koska en ole, täytynee kohdata tosiasiat ja myöntää, että enhän minä oikein mitään osannut.

Tätä ei ehkä tarvitsisi julkaista

Sisäinen, suhteessa ihmisten hyvyyteen lapsenuskoinen maailmanpelastajapersoonani pyrkii jälleen esiin niin mitäpä sitä suotta estämään.

Ratkaisu on ajatteleminen, tuo aivojen käyttämisen kuninkuuslaji ja tavallisen kaduntallaajan suuri arkipäivän haaste. Ihmisen pitää ajatella, edes jotakin. Edes jotakin. Pikainen gallup, otantana kolme alle kolmekymppistä ihmistä, osoitti ihmisten – kyllä, täysin pätevästi yleistettävissä – ajattelevan viinaa, tissejä ja kissavideoita. Kysymykseen Mitä ajattelet juuri nyt? tuli vastata yhdellä sanalla.

Johtopäätöksenä:
Viina on viisasten juoma taisi juuri saada uuden merkityksen.
• Uijuijuiih, se nukkuu! Olisiko tässä sittenkin ratkaisu liikakansoitukseen ja talouskriisiin?
• Kato, nyt se putos! Voi pientä… Kumpaa nolottaa enemmän, kissaa vai kuuntelijaa?
• Tissimeditaatio tiistaisin 14.35–15.35 ala-asteen liikuntasalissa. Kaikki mukaan! Voit jatkaa harjoittelua omatoimisesti kotona, koulussa tai puutarhassa vaikka monta kertaa päivässä. Monipuoliset ja vaihtelevat kohteet pitävät yllä mielenkiintoasi: omat, prinsessa Madeleinen, naapurin sedän, luokanvalvoja-Pirkon tai vaikka lankomies-Pertin. Avarakatseisuutta ja kiikarit samaan hintaan!
• Sammu – pysyt poissa pahanteosta!
Klassikko
• Alkoholi tuhoaa aivosoluja – uhka vai mahdollisuus?
• Internetillä on vihdoinkin tarkoitus.

Jään odottelemaan Nobel-komitean puhelua. Jos ei ala kuulua, julkaisen maailmanpelastussarjani osan 2: Ristipistoin maailmanvaltiaaksi.

Viimeinen vuosikolmannes

Tavoitteita ja optimistisia suunnitelmia.

Lyhyesti sanottuna olen suunnitellut tekeväni noin 50 opintopistettä aikavälillä elokuun puoliväli-joulukuun puoliväli. Näistä toivottavasti kymmenkunta on jo suoritettu. Vielä lyhyemmin voidaan todeta, että tiukkaa tekee ja hiukset harmaantuvat jo ajatuksesta. Kyllähän nyt vielä tuntuu hyvältä, mutta niin tuntui myös vuosi sitten tähän aikaan. Yritän uskotella itselleni uusi vuosi, uudet kujeet -henkisesti, että kyllä tämä tästä, mutta kylläpä silti vähän jännittää. Tuleeko stoppi ja jos tulee niin milloin ja niin edelleen. On tutkielmaa, harjoitusta, ruotsia, luentoa ja tenttiä. Vapaa-ajan ongelmia ei taida olla.

Edellisinä vuosina turhankin tiiviksi kaavailtu ohjelma on lentänyt ikkunasta muutaman viikon jälkeen ja olen siirtynyt kyllä tämä tästä, mitäpä turhia stressaamaan -ajatteluun, mikä ei ihan hirveän hedelmällistä ole ollut, vaikka suositustahdissa roikunkin. Miksi sitten pitäisi tiivistää menoa? Siksi, että pystyn ja siksi, että pakollisten istumisten ja läsnäolojen suorittaminen vapauttaisi esimerkiksi työnhakuun laajemmalla skaalalla ja laajemmalla alueella. Pari pikkujuttua jää väkisinkin tuleville ajoille, mutta muuten jouluun mennessä taitaa olla suoritusotteessa kaikki. Tenttiin voi lukea missä vaan ja monta tietä sekä rautatie kulkevat tänne jatkossakin.

Toisaalta muutaman kuukauden päästä tilanne voi olla ihan toinen. Pistää ärsyttämään. Joku suunnitelma täytyy olla, mutta liikaa ei saisi ajatella eli ollaan tilanteessa, joka on minulle yhtä aikaa sekä tavallinen että epämukava. En osaa jättää asioita järjestymään itsestään, en osaa elää jatkuvasti vain yhdessä hetkessä ja tehdä spontaaneja siirtoja enkä osaa olla huolehtimatta tulevista suunnitelmista. Toisin sanoen kaiken alku ja juuri on suunnitelma.

Vinkkinä

Kannattaa uhrata muutama ajatus tenttijärjestykselle. Välillä on hyvä ajatella erilaisia asioita. (Ja nukkua.)

Terveisin nimimerkki Viikkoja verkkoyhteiskunnassa henkilötietoja käsitellyt yksityisyydessään kynsin hampain roikkuva yksilö

Havaintoja à la good old pointless list

Useampikin kanssaopiskelija viihtyy luennoilla Vauva-lehden keskustelupalstalla.

Jos ympärillä puhutaan jääkiekosta, on keskittyminen hankalampaa kuin puhuttaessa autoista.

Tärppeihin luottaminen kannattaisi. Ainakin silloin, kun ne monesti mainitaan.

Oma aikapoimu olisi aika kätevä. Mistä niitä saa?

Kolme kieltä samassa otsikossa ei välttämättä luo kansainvälistä ja älykästä tunnelmaa.

Ei mulla muuta.