Päivä

Jos olisin taikauskoinen, sanoisin, etten enää ikinä mene tenttiin perjantaina 13:na päivänä. Koska en ole, täytynee kohdata tosiasiat ja myöntää, että enhän minä oikein mitään osannut.

Mainokset

Ihan niinku piti

Viikko sitten söin yhden jugurtin liikaa. Oksensin puolitoista ja toivuin kolme päivää. Siinäpä se viikko sitten olikin. Kyllä kannatti herätä maanantaina.

Tämä viikko lähti käyntiin aavistuksen mukavammissa merkeissä. Ei näy ruokamyrkytystä, ei hyökkäystä avaruudesta, ei vedenpaisumusta eikä edes sitä kiukkuista talitinttiä, joka on useampana aamuna pyrkinyt keittiön ikkunasta sisään. Vielähän tässä ehtii, äkkiäkös ne sieltä Marsista meidän takapihalle ehtivät. On kuitenkin maanantai ja maanantaista ei ikinä tiedä. Eikä maanantaina tiedä, esimerkiksi aakkoset olivat tänään tavallistakin haastavampia. Kiukuttelin keskenäni K:n kohdalla, kun ei tuntunut kirjaa löytyvän, vaikka sen paikalla varmasti piti olla. Pähkäilyn, kiroilun ja väkivaltaisten mielikuvaharjoitteiden jälkeen tarkistin vielä varmuudeksi tekijän ja kirjan nimen ja sieltähän se löytyi L:n kohdalta. Onneksi en ehtinyt kirjastontädin luo raivoamaan.

Yleensä olen vahvasti sitä mieltä, että mikä tahansa päivä voi olla huono päivä. Myös (toivottavasti jo huomenna) tiistaina henkilökohtaista universumiani voi kohdata heinäsirkkaparvi, jota nykyisin, urbaanissa maailmassa edustanee omalla tavallaan myös verottaja. En ole vielä saanut viime vuoden lopputulosta, minkä vuoksi olen iltaisin pohtinut mahdollisia kauhukuvia tuhansien eurojen mätkyistä, vaikka järki sanookin, että todennäköisesti päinvastoin. Lisäksi viipymisestä aiheutuu jo haittaa muuten niin ahkeralle ja kunnianhimoiselle opiskelulleni. Tänäänkin lähdin aikaisemmin kotiin katsomaan, josko kirje olisi tullut. Elämme jännittäviä aikoja, minä ja lukuisat sivupersoonani. Mukavaa huomata kykenevänsä suhtautumaan näin intohimoisesti verotukseen.

Parti or not parti

Tämän viikon piina on ohi. Tentti meni yllättävän mukavasti ja voin hyvillä mielin alkaa panikoida seuraavaa, joka tulee vähän liian pian vastaan. Mikähän mua on riivannut tenttijärjestystä suunnitellessani. Tämä päiväkin on mennyt lähinnä löhötessä, kirjoja en ole avannutkaan, joten voi olla, ettei tarvitse kovin kauan tenttisalissa aikaansa kuluttaa, mutta eipä nyt vielä hermostuta. Tässähän voi tapahtua vielä vaikka mitä, esimerkiksi tiedon imeytyminen kallon läpi tai muuta todennäköistä.

Perjantai on kuitenkin perjantai ja perjantai on paras viettää kotisohvalla. Lauantai voi olla bilepäivä, mutta parhaita ovat kuitenkin sunnuntai ja maanantai. Ja ehkä tiistai. Tarkkaan harkitussa seurassa ja tietyllä, joskin aika joustavalla, kaavalla. Toisin sanoen harvemmin tulee käytyä, ei oikeastaan edes kiinnosta. Silloin tällöin on kiva riekkua pikkutunneille sopivassa tilassa, mutta mielummin vietän illan (ja yön) kavereiden kanssa jonkun luona istuen tai istun samojen kavereitten kanssa jossain kuppilassa, jossa ei tarvitse huutaa eikä väistellä tuulimyllyjä tai kyynärpäitä. Pienenä pippurina rauhaa rakastavassa luonteessani on rakkauteni musiikkiin ja hyviin keikkoihin. Pimeä puoleni ja seikka, jolla olen herättänyt naurettavia määriä huomiota: Tykkäätsä tästä oikeesti? Ei se nyt niin kummallista ole. Siinä eturivin tuntumassa hyppiessä ja huutaessa ei paljon ehdi häiriintyä. Ei ole ihan kerta tai kaksi kun olen seuraavana aamuna laskenut mustelmia hartioista ja selästä eläen vielä edellistä iltaa ja samaa flowta. Minä tykkää.