Safari

Kello on kohta kolme, eikä vielä ole näkynyt edes kirahveja. Viiden tunnin päästä pitäisi olla pirteänä töissä. Töiden jälkeen pitäisi aloittaa seuraavaan tenttiin lukeminen, kunhan on ensin käynyt ostamassa paperia ja yliopistolla hakemassa kirjan. Kuten aina, tässä vaiheessa olo on vielä varsin toiveikas niin työpäivän kuin tentinkin suhteen. Noin kahdentoista tunnin kuluttua olen luultavasti valmis lähtemään antilooppimetsälle tai ratsastamaan norsulla auringonlaskuun.

Pöh

Ankeita aikoja nämä viime viikot olleet. Ahdistus tekemättömästä ja ahdistus tehdystä. Periaatteessa kaikki ihan mukavasti, mutta.

Olen purkanut turhautumistani muun muassa seuraamalla kotimaista jääkiekkoa. Oikea kanava radiosta, valot pois ja ahkeraa kuuntelua. Ihan toimiva resepti myös nukahtamiseen, mikä sekin on ollut välillä vähän hankalaa.

Toinen varsin toimiva keino ajatella edes hetkittäin jotain ihan muuta, on ruoanlaitto. Mitä monimutkaisempi, pikkutarkempi ja epäonnistumisalttiimpi tuote on kyseessä, sitä parempi mieli. Sillä onnistumisellakaan ei niin ole väliä, kunhan on jotakin askarreltavaa, mihin täytyy keskittyä.

Puolivälissä, toivottavasti.

Tunnetko?

Autosta, traktorista tai mistä tahansa kovaäänisestä kulkupelistä käsin kuka tahansa vastaantulija tervehtii. Aina ja joka kerta.

En tunne tervehtijöistä yhtäkään ja luultavasti en ilman suojakuoria heihin törmääkään. Olen aika varma, ettemme ole tavanneet koskaan eli emme todellakaan tunne toisiamme.

Jos niin hassusti kävisi, että tapaisimme kosketusetäisyydellä, tervehtisimme, jos olisimme humalassa. Selvin päin nyökkääminen riittäisi. Saattaisi olla liikaakin.

Silti mietin, tuntevatko he minut sittenkin. Tilanne, jossa en tunne ketään, mutta kaikki tuntevat minut, on todella pelottava ja harmillisen mahdollinen. Joskus on niin käynyt. Jos oikein haluan itseäni kiduttaa, mietin, mistä he minut tuntevat.

Tervetuloa syrjäkylälle.

Petollinen viettely

Tai siis, seksiä tekisi mieleni.

Halunsa voi ilmaista niin kovin monella tavalla. Siellä ja täällä  pitkin internettiä, painettua sanaa ja kahvipöytäkeskusteluja jaetaan vinkkejä, kokemuksia ja kuvitelmia, miten voi tuoda ilmi mielihalunsa kiertoteitse, jos mennäänks paneen? tuntuu liian suorasukaiselta ja parhaat alusvaatteet sattuvat olemaan pesussa. Suositellaan hiplailua, halailua, vihjailevia tekstiviestejä ja niin edelleen. Kukapa näitä ei olisi kuullut. Joku suosittelee käymään ovesta astuvan vastakappaleen rinnuksiin kiinni saman tien ja toinen pitää koko päivän kestävää tekstiviestipiinaa ainoana keinona innostua makuuhuonetoiminnasta. Raja esilämmittelyn, esileikin ja seksin välillä on hiuksenhieno.

Yleensä nämä vinkit on suunnattu naisille ja niitä tarjotaan naisille suunnatuissa kanavissa. Sen verran minäkin olen Cosmoa ja kirjoja selannut, että suuri osa vinkeistä lienee keksitty kolme minuuttia ennen deadlinea tai sopivassa humalassa. Minun mielestäni hyppy  talon katolta on hyvä idea parin promillen tienoilla, joten kai jonkun mielestä miehen kutittelu höyhenellä tämän katsoessa jalkapalloa on varma tapa saada semihyvää puolitehoista seksiä puoliajalla eikä raivostuttava tapa häiritä iltaa. Näin asian ilmaisi joskus haastattelemani miesehdokas, joka tarjosi tilalle odota pelin päättymistä ja saat paljon varmemmin– menetelmää. Pikaisesti arvioituna ja empiirisesti tutkittuna: toimii.

Jostain syystä en ole törmännyt miehille suunnattuihin viettelyvinkkeihin, ainakaan en muista. Mutta koska omat neuvot tunnetusti ovat riittäneet niin täältä pesee. Ohjeet on laadittu olettaen, että suhde noin muuten on kunnossa. Jos toisen naama ärsyttää, pomo soittelee kotiinkin, nainen kasvattaa tiskivuorta mielenosoituksellisesti, lapset ovat useammin poliisin kuin mummon hoidossa ja häät on peruttu jo kolmesti, kannattaa ehkä pohtia pelastaako tilanteen läheisyyden, arkiaskareiden vai lusikoiden jakaminen. Mutta koska en ole parisuhdeterapeutti enkä muutenkaan sillä saralla ansioitunut, on parasta jättää ne neuvot muille. Joten:

Peseydy. Useimmille kerran päivässä riittää.

Kehu naista. Jotakin tiettyä asiaa tai yleisesti koko ihmistä, mutta aidosti. Ja kokemuksesta: Vaikka olisit vilpittömästi sitä mieltä, että daamisi on paras tiskaaja, jonka olet tavannut, tämä ei ole paras hetki ottaa asiaa puheeksi. Keksi jotain muuta.

Halaa, ota kainaloon, silitä. Kosketa. Suutele. Nämä ovat asioita, joita voi tehdä myös ilman seksinhimosta kiiluvia silmiä. Varmasti joku tykkää siitä, että mies tarraa suoraan tisseihin kiinni (ja kyllä, minäkin sopivassa tilanteessa ja mielentilassa), mutta turvallisempaa lienee aloittaa jostain muualta. Jotkut pystyvät naamioimaan tilanteen viattomaksi hellyydeksi, jotkut eivät, kolmannet eivät edes halua ja paljon on niitä, jotka todella haluavat panostaa hellyyteen ja läheisyyteen. Eikä se piilottelu välttämättä ole edes tarpeellista, on mukava tietää olevansa haluttava. Jatkuva vonkaaminen on kuitenkin useimmiten vain rasittavaa.

Kolme juttua. Ei se ole niin vaikeaa ja tutustumalla tietää parhaiten, mistä toinen tykkää. Hassua kyllä, noihin kolmeen kohtaan voi liittää myös ne höyhenet, käsiraudat, akrobatian, ilotulitukset ynnä muut bonukset, jotka ovat kivoja, kun perusasiat ovat kunnossa. Disclaimerina lienee lisättävä, että jokainen ihminen, jokainen suhde ja jokainen tilanne on erilainen. Loputon oppaiden selaaminen ei voita puhetta.

Jeminan kritisoima Nainen, pese miehesi auto!- vinkki saa muuten varauksettoman kannatukseni, päinvastaisena. Kyllä minä vähintään vakavasti harkitsisin petipuuhia, jos mies ilmoittaisi pesevänsä autoni, myös sisältä. Vahata ei tarvitse.

(Ihan vinkkinä vaan.)

Viikon (luultavasti) parhaat

Vili Vilperi Areenassa. Lapsuuden suursuosikkini ja vieläkin aika hyvä. Sopii erinomaisesti paitsi sunnuntaiaamuun myös maanantai-iltaan. Eikä torstai-iltapäivänäkään yhtään huono. Olen katsonut jakson aina, kun sivullissuoja on alkanut tökkiä. Saisikohan Vilperiä jostakin DVD:llä? Voittaa nykypiirretyt mennen tullen.

Edessä taas kiva tentti. Mielenkiintoinen ja henkilökohtaisesti läheinen. Olisipa näitä enemmän, pitkästä aikaa lukeminen todella houkuttelee ja kevät päättynee mukavissa merkeissä.

Wöyh! Uijuijui kun kuulostaa hyvältä. Suhtauduin aavistuksen skeptisesti Lokin ja Hiehon perusteella, mutta kylläpäs vain toimii. Yllättävää, kaunista ja yllättävän kaunista. Onnistuneita sanoituksia ja erilaisia tunnelmia. Kokonaisuus, joka ei aluksi tunnu kokonaisuudelta. Suosittelen erityisesti Siipiratasta, ihastuttava. Sana, joka kuvailee mainiosta kappaletta, vaikka tarina ei sitä olisikaan. Levy menee hankintaan heti, kun tästä rikastun. Muutenkin olisi levykauppaan asiaa.

Lenkkeily on kivaa. Oikeasti.

Arkipäivän ihmeet

”Sähkö on sähkövarausten ylijäämästä (negatiivinen varaus) tai alijäämästä (positiivinen varaus) ja varattujen hiukkasten, yleensä elektronien, liikkeestä syntyvä luonnonilmiö.”

Näin kertoo Wikipedia, jota minun lienee tällä kertaa uskominen. Omista fysiikan tunneistani on kulunut sen verran aikaa, että aivoni ovat jo poistaneet tiedostot tai ainakin piilottaneet ne onnistuneesti. En nyt ota kantaa ylijäämään tai alijäämään, mutta haluaisin pohtia hetken sähköä luonnonilmiönä. Useimmiten sähköä itseään ei näe, ei kuule, tunne, haista taikka maista. Vaikutukset ovat asia erikseen, ne voi jokainen aistia itse ja omalla tavallaan.

Usein kuulee puhuttavan sähköstä kahden henkilön välillä. Yleensä kyse on hyvästä sähköstä, positiivisesta varauksesta termiä lainatakseni, mutta voihan se olla myös huonoa, negatiivisesti varautunutta. Toisaalta voidaan puhua myös henkilökemiasta, mutta ehkä yksi luonnontiede kerrallaan on riittävästi, varsinkin kun kemian tietämykseni taitaa olla vielä heikompaa. Sähkö on siis se ilmiö, joka esiintyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, olipa kyseessä ensisilmäyksellä rakastuminen tai pitkän ajan kuluessa kehittynyt kauna, joka purkautuu kännipäiten puukko kädessä riehumisena. Käsite salamarakkaus ei ole kovin kaukaa haettu, sähkön purkautumisesta siinä on kyse. Luonnonilmiöstä.

Sähkö on se voima, joka saa maailman pyörimään. Pätee sekä konkreettisesti että abstraktilla tasolla. Nykyaikana vähänkin laajempi sähkökatkos tuntuu lamauttavan kaiken normaalin toiminnan ja kansa alkaa vaatia hätätilan julistamista, toimintaohjeita ja evakuointitoimenpiteitä. Tai ihmettelee, miksei nettiyhteys toimi. Mutta siis, sähköverkon kaatuessa kaatuu paljon muutakin. Samalla tavalla ihmissuhteen kaatuessa kaatuu paljon muutakin. Jos ei kaadu, lienee syytä pohtia, oliko sähköä alunperinkään. Samoin kuin sähkökatkos vaikuttaa yhteen eri tavalla kuin toiseen, voi myös suhteen kaatuminen vaikuttaa toiseen osapuoleen paljon enemmän kuin toiseen. Yksi ei ole asiasta moksiskaan vaan ohittaa tilanteen olankohautuksella, toinen kohtaa henkilökohtaisen maailmanloppunsa. Joku osaa varautua. Eikä siihen sähkön loppumiseen aina voi itse vaikuttaa.

Sähkö on energiaa. Ihastuminen on energiaa. Ioneita (niitäköhän ne olivat…) tai perhosia, jotakin liikkuu kummassakin tapauksessa. Luonnollisia asioita, vetovoimaa ainakin jollakin tasolla. Kumpikin käytännössä välttämätön elämän jatkumiselle, ainakin onnellisen elämän. Kyllähän moni sopeutuu vaikka mihin, mutta kuinka moni siitä nauttii edes sen verran, että viitsii yrittää. Aikoinaan järki saneli enemmän kuin rakkaus – mitäpä sitä kiistämään, että länsimaissa eletään, muualla toisin – ja päätavoitteena oli pitää suku hengissä. Nykyisessä yltäkylläisessä ruusuillatanssimisarjessa voi keskittyä myös nauttimiseen. Sähkö toi tullessaan helpotuksia ja iloja, viihdykettä sekä varsinkin mahdollisuuden keskittyä mukavuuksiin, joihin sen toisenlaisenkin sähkön voisi lukea.

Sähkö ja sähkö, mahdollisuus on nyt ja on aina ollut olemassa. Kun aika on kypsä ja olosuhteet otolliset, voi sen valjastaa käyttöön. Salamasta oli pitkä matka valtakunnan kattavaan sähköverkkoon ja niin on myös siitä ensimmäisestä kipinästä yhteiseen hautapaikkaan, mutta kummastakaan kehyksestä ei ole mitään hyötyä ilman sisältöä. Tärkeyden huomaa vasta, kun sitä ei ole.

Joskus toivoisi olevansa humalassa

… jotta voisi selittää sähläämisensä edes huteran horjuvalla tavalla.

Peruutin autoni pitkittäin kahden auton väliin niin, että olisin päässyt siitä pinteestä vasta tuntien muutaman senttimetrin edestakaisin sahaamisen jälkeen. Onneksi paikalle ilmestyi pelastavan enkelin siipiään heilutellen ja sädekehäänsä kiillottaen herrasmies siirtämään omaa autoaan, jotta pääsisin poistumaan paikalta paitsi nolona myös ihmettelevänä. Miten voi olla huomaamatta pienen rekan kokaista matkailuautoa? Iloisena lisäbonuksena pelastaja kävi kertomassa minulle, että ”olis ehkä kannattanut kääntää toiselle puolelle”. Kiitollisuuteni määrää ei voi sanoin kuvailla, en olisikaan itse hoksannut. (Eikä nyt takerruta siihen, että kännissä ajaminen on ihan vaan typerää.)

Lähetin työhakemuksen. Oli oikein viimeisen päälle hiottu, liite-CV aukesi ja muistin allekirjoittaa viestin. Harmi, että vastaanottajaksi klikkasin entisen pomoni, jonka kanssa en ole erityisen lämpimissä väleissä enkä kyllä tässä todellisuudessa tahdo seuraavaa kesää hänen alaisuudessaan viettää. Viime aikoina on muutenkin ollut vähän hankalaa sähköpostin kanssa.

Palautin tentissä myös suttupaperini tarkastajalle. Toivottavasti niistä a-hank?,  EI!: 1-3,  <3, hyshyg ja muista selkeistä merkinnöistä sekä lukuisista nuolista on hänelle iloa. Se hemmetin lappu on jonkun vastauspaperin välissä. Onneksi energia meni vastausten hiomiseen (as if) eikä rakkausrunoihin tai henkilökohtaisten mielipiteiden ylöskirjaamiseen.

Löysin eräältä foorumilta vanhan heilan ja siitä ilahtuneena lähetin hänelle moniselitteisen, moniulotteisen ja monimielisen viestin. Sisältöä tuskin voisi selittää edes iloisella humalatilalla, mutta yrittää voisi. Mikäli mikään ei ole muuttunut, hänkin kyllä tämän ymmärtäisi. Varmaan ymmärtää, mutta itse minun on vaikea selittää tätä itselleni.

Elämäni elokuvassa näköjään jatkuu ja jatkuu. Ja jatkuu.