Aamulenkki

Pelkkä sana tekee vähän pahaa ja toteutus se vasta sattuukin. Näin viiden vuoden tauon jälkeen huomasin kiskovani vähän käytettyjä verkkareita jalkaan jo ennen yhdeksää ja sehän se vasta onkin… Kauheaa, muun muassa kauheaa. Kivasti paistaa aurinko ja on hiljaista kaduilla. Niin kuin pitääkin, pyhäaamuna yhdeksältä. On katsos nukkumista varten kyseinen ajankohta. Järkevät ihmiset nukkuvat ja ne, joiden mielestä silloin on hyvä painaa pitkin metsiä, eivät ole järkeviä.

Syytän mielenhäiriöstäni todella, todella pahasti sekaisin olevaa unirytmiäni. Muutama tunti unta yöllä ja muutama tunti päivällä. Kahdessa erässä nukkuminen ei näköjään tee hyvää aivotoiminnalla vaan tuntuu sammuttaneen sen kokonaan. Onneksi tuli käytyä tuskastumassa painaviin jalkoihin ja yleiseen vitutukseen, selvitti päätä. Ymmärsin noin neljänneksen kuljettuani virheen kokoluokan ja myös sen, että yöihmisen on syytä pysyä lestissään. Lisäksi voin kertoa, että jos ajatus tuntuu heti alkuun huonolta, se hyvin suurella todennäköisyydellä myös on huono.

Aamulenkki on sama kuin nokkahuilulla soitettu Killing me softly swing-versiona. Alkuperäinen ei ole kummoinen, mutta jalostamalla on saatu aikaiseksi varsin kätevä kidutusväline. Että terveisiä vaan CIA:lle, luette kuitenkin.

Mainokset

Kevätsade

Aina joskus hurjan rasituksen alaiset ja koko ajan väsyneemmät aivoparkani eivät ihan toimi. Täysin ymmärrettävää, kun ajatellaan kaikkea stiä työtä, jonka ne joutuvat päivittäin ja luultavasti myös useimpina öinä hoitamaan. Työtä se on tekemisen ajatteleminenkin. Joitakin asioita olisikin toimimattomuuden varalta syytä siirtää aivoista jonnekin selkäytimen tienoille.

Niin. Viimeaikoina on ollut kohtalaisen pölyistä sekä ulkona että valitettavasti myös sisällä. Katupöly, siitepöly, eläinpöly ja mitä näitä muita on. En ole allerginen millekään, mutta pitemmän päälle alkaa aivastuttaa. Sen lisäksi, että olen perinyt isältäni aivastuksen, joka paitsi herättää kuolleet myös saattaa tappaa herkempiä eläviä, olen myös vähän liiankin mieltynyt makuuasentoon. Tarkennetaan: selällään makaamiseen.

Pieni fysiikan (kai?) tietoisku tähän väliin. Se, mikä menee ylös, tulee yleensä myös alas. Tavalla tai toisella. Aivastaessa tulee lähettäneeksi kylmään ja kovaan maailmaan erinäisiä asioita, luultavasti ainakin sylkeä. Nämä asiat leijailevat alas ja laskeutuvat alkuperänsä naamalle. Sade on ihan kiva, tietyissä olosuhteissa.

Älä aivasta selällään suoraan ylöspäin. Annan hyvin harvoin neuvoja ja vielä harvemmin hyviä neuvoja, mutta tällä kertaa kannattaa kuunnella.