Aamulenkki

Pelkkä sana tekee vähän pahaa ja toteutus se vasta sattuukin. Näin viiden vuoden tauon jälkeen huomasin kiskovani vähän käytettyjä verkkareita jalkaan jo ennen yhdeksää ja sehän se vasta onkin… Kauheaa, muun muassa kauheaa. Kivasti paistaa aurinko ja on hiljaista kaduilla. Niin kuin pitääkin, pyhäaamuna yhdeksältä. On katsos nukkumista varten kyseinen ajankohta. Järkevät ihmiset nukkuvat ja ne, joiden mielestä silloin on hyvä painaa pitkin metsiä, eivät ole järkeviä.

Syytän mielenhäiriöstäni todella, todella pahasti sekaisin olevaa unirytmiäni. Muutama tunti unta yöllä ja muutama tunti päivällä. Kahdessa erässä nukkuminen ei näköjään tee hyvää aivotoiminnalla vaan tuntuu sammuttaneen sen kokonaan. Onneksi tuli käytyä tuskastumassa painaviin jalkoihin ja yleiseen vitutukseen, selvitti päätä. Ymmärsin noin neljänneksen kuljettuani virheen kokoluokan ja myös sen, että yöihmisen on syytä pysyä lestissään. Lisäksi voin kertoa, että jos ajatus tuntuu heti alkuun huonolta, se hyvin suurella todennäköisyydellä myös on huono.

Aamulenkki on sama kuin nokkahuilulla soitettu Killing me softly swing-versiona. Alkuperäinen ei ole kummoinen, mutta jalostamalla on saatu aikaiseksi varsin kätevä kidutusväline. Että terveisiä vaan CIA:lle, luette kuitenkin.

Mainokset