A niin kuin

Aamu. Ei tartte näkyä.

Alppitorvi. Ei ehkä näy, mutta takuulla kuuluu.

Appelsiini. Vähän mehua silmään niin ei varmasti näy.

Aurinko. Ei oo näkyny.

Avoin hakemus. Ei oo näkyny, vastausta nimittäin.

Ah, asettelinpa aistikkaasti aakkosten alkukirjainta. Apua anovia autetaan armotta asteittain alkuiltapäivisin.

Havaintoja à la good old pointless list

Useampikin kanssaopiskelija viihtyy luennoilla Vauva-lehden keskustelupalstalla.

Jos ympärillä puhutaan jääkiekosta, on keskittyminen hankalampaa kuin puhuttaessa autoista.

Tärppeihin luottaminen kannattaisi. Ainakin silloin, kun ne monesti mainitaan.

Oma aikapoimu olisi aika kätevä. Mistä niitä saa?

Kolme kieltä samassa otsikossa ei välttämättä luo kansainvälistä ja älykästä tunnelmaa.

Ei mulla muuta.

Riemua ja häpeää

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tai parin vuoden takaisesta muuttolaatikosta yli sadan kilometrin päästä kompastuttuaan laatikon kulmaan kivuliaasti.

Minun vanhat päiväkirjani. Apua. Kaikki teini-ikäisen vuodatukset, epätoivoiset ihastumiset, draamat ja kiukuttelut, hehkutukset ja ilonpurkaukset. Ei uskoisi miten pienestä asiasta saatiin koko koulun laajuinen selkkaus aikaiseksi.

Onneksi se aika on ohi. Pieninä annoksina piristävää, mutta muutaman sivun jälkeen tekee mieli polttaa läpyskät rituaalimenoin ja ripotella tuhkat jokeen.

Maailman paras sana ja maantietoa

Puhhuh. Viikonloppu meni kirjoitusmaratonista toipuessa. Kymmensormijärjestelmää se kehitti, mutta äkkiseltään en kovin monta hyvää juttua perjantaista keksi. Suolsin täyttä tajunnanvirtaa, toivottavasti suurin piirtein oikeasta aiheesta. En ole uskaltanut avata – onneksi – tallentamiani tiedostoja vielä. Enkä kyllä avaakaan, jos tuotokseni menevät läpi. Elämme jännittäviä aikoja.

Viimeistä tehtävää vajaa on sitten tämäkin kevät, siinäpä tärkeimmät viime ajoilta. Löysin hienon nimeä maailman maat, jotta voisit kehuskella taidollasi, joka näin sivumennen sanoen on täysin hyödytön- pelin, jota olen ihan itseni kehittämisen nimissä hakannut päivittäin useita kertoja. Ennätykseni on 196/197. Kambodza pääsi sillä kerralla unohtumaan. Muita vaikeita muistettavia ovat Kamerun, Burkina Faso ja Guatemala. Luonnollisesti peli on englanninkielinen, joten sattumalta osaan nyt nimetä kaikki 197 maata englanniksi, mikä on ihan tosi hyödyllistä, jos ainoa keino pelastautua marsilaisten hyökätessä on luetella kaikki maat ja marsilaiset osaavat vain englantia. Se toissa yönä näkemäni uni oli varmasti enne. Hieno peli se on.

Hieman harmillista on se, että löysin pelin vasta nyt. Yläasteaikojen maantiedon kokeet menisivät nyt heittämällä nimeä karttaan valtiot– tehtävien osalta. Eikä tarvitsisi kehitellä mitään (huonoja) muistisääntöjä Väli-Amerikan valtiosta. Löytyisiköhän jostakin internetin syvyyksistä joku kiva peli, jonka avulla voisin opetella merivirrat kulkusuuntineen. (Vai onko ne virtaussuuntia?) Minulle ei koskaan ihan täysin valjennut, miksi niihin käytettiin niin paljon aikaa ja energiaa, eikä kyllä myöskään se, miksi en kaikesta ajasta ja (opettajan käyttämästä) energiasta huolimatta muista enää kuin Golfvirran. Osittain. Ihan varma en ole sen lähtöpisteestä.

Nyt kun asiaa ajattelen niin on aika paljon asioita, joiden opettamisessa pelit voisivat olla paljon motivoivampia kuin piirtoheitinkalvot vuodelta 1992. Ihan tiedoksi kaikille näitä aarteita käyttäville opettajille, että se aivan itse vapaalla kädellä iltahämärissä piirretty merivirtakartta ei ole erityisen havainnollistava. Saattoi toki olla silloin 1992, kun eri väriset kylmät ja lämpimät virrat eivät vielä olleet sekoittuneet ruskehtavan kukertavan myrskyisäksi valtamereksi hukuttaen alleen Sri Lankan ja suuren osan Grönlantia. Ja asiaan mitenkään liittymättä terveisiä omalla muinaiselle mantsanopelleni. Jos vain muistaisin nimesi yhtä hyvin kuin luokattomat kalvosi…

Se luvattu paras sana: frequently. Yläluokkaisen brittiladyn lausumana se vaan kuulostaa hyvältä. Korvaorgasmi on niin kauhea sana, etten nyt käytä sitä.

Top 5 vailla yhteyttä

1. Jos täytyy erikseen mainita, että käytinpä juuri sarkasmia, on todennäköisesti epäonnistunut. Surkeasti.

2. Aikuisuus, sitä ei vaan voi määritellä. Ei iällä, henkisellä iällä, ominaisuuksilla, asuntolainalla eikä jälkikasvulla. Suora johtopäätös: minun ei tarvitse kasvaa aikuiseksi, koska mitä on aikuisuus?

3. Pitäisi siivota. Tykkään enemmän vuoden pimeästä puoliskosta, koska pölypallot, likaiset ikkunat ja märistä jaloista jääneet jäljet eivät juuri erotu. Toisaalta verhot lienee keksitty olemattoman siivousinnon peittelemiseksi.

4. Dumle- karkkien pitäisi olla puolet pienempiä. Siihen toffeeseen tukehtuu.

5. Löysin hiuspinnikätköni. 141 kappaletta. Nyt ihmettelen, mitä teen niillä kaikilla, kun en näköjään olekaan hävittänyt kaikkia. Itse asiassa olen hävittänyt yhdeksän pinniä niistä sadastaviidestäkymmenestä, jotka muutama kuukausi sitten ostin.