Miehestä mittaa

Missä tilanteessa miehet – tai mikä vielä hämmentävämpää, naiset – alkavat mittailla (puolisonsa, kaverinsa, naapurin Kallen tai valinnaisen kohteen) peniksiä? Miksi? Onko jokin yleisesti tiedossa oleva tilanne, josta ei ole pois pääse ilman pituutta, ympärysmittaa ja halkaisijaa? Ja jos on, miksei kukaan ole kertonut minulle?

Case saunailta: Pekka tuo sixpackin, Matti sipsipussin ja lenkkimakkaran ja Lasse mittanauhan sekä kynän, laskimen ja paperia tulosten dokumentointia varten. Hankitaanko myös palkinto ja lohdutuspalkinto? Kovasti minua viehättää ajatus miesryhmästä muistelemassa piin paikkaa laskukaavassa saunakamarin hämärissä.

Case nainen: ”Nyt kulta se muna pystyyn niin mitataan! On sitten jotain vertailtavaa Pirkon ja Kertun kanssa.” ”Seuraavaks sitten mitataan mun värkit! Kahdenkeskinen tekeminen vahvistaa parisuhdetta, lehdestä luin.” Tämä herättää jälleen kysymyksen miksi? Miksi ihmeessä naiset haluavat keskustella nykyisistä, entisistä tai mahdollisista siipoista keskenään senttimetrin tarkkuudella? Tilastojako on tarkoitus kerätä? Onkohan Tilastokeskuksella tarkoitukseen oma lomakkeensa?

Case yksin kotona: ”Kylläpä seisoo komiasti. Missähän se mummovainaan perintömittanauha on… Mukavampi sellainen pehmeä nauha kuin viivotin.”

Case nettideitti: ”Jos ei tällä irtoa niin jo on kumma!” Ensin mittaus, sitten kuva ja sitten kuva mitan kanssa. Eikä sitten muuta kuin vetävää tekstiä naputtelemaan! 45 vuotias herras mies 170/90/14/4 etsii viehättävää nuorempaa naista kaikkeen kivaan nimim talvi tulee ehkä sinäkin .

Case autonvalinta: ”Tarkistanpa, täytyykö ostaako bemari vai riittääkö rellu.” Onko autokauppiailla(kin) joku salatun tiedon taulukko automerkki-penis -suhteesta? Ylimittaisille ei kannata myydä verotuksen vuoksi, lisäpelotteena autokauppiasliiton jäsenmaksun korotus seuraavana vuonna.

Käytin tänään päiväni hyödyllisesti, check.

Unia

Olen antanut kertoa itselleni, että jatkuvat seksiunet viittaavat joko siitä puhe, mistä puute- tyyppiseen tilanteeseen tai muuten epätyydyttävään seksielämään. Mutta mitäs se sitten tarkoittaa, että jokaisessa eroottissävytteisessä unessani seikkailee eri mies? Eikö yksikin riittäisi vai suositteleeko alitajuntani rakastaja-armeijan hankkimista? Vai lieneekö kyseessä enneuni? Parin viikon kuluttua olen houkutellut sänkyyni jokaisen vähänkään miellyttävän herrahenkilön, parhaimpana päivänä kaksi ja lisää tunkee ovista ja residenssini lukuisista ikkunoista. Jään mielenkiinnolla seuraamaan tilannetta.

Kiireen anatomia

Alussa oli suunnitelma. Sitten tuli todellisuus.

Olen kasannut tälle keväälle sitä, tätä ja kolmatta. On kieliä, harjoituksia, luentoja ja jostakin ne nopatkin on hankittava. Ei tarvitsisi kuin aloittaa jostakin. Nyt vaan on niin, että tekemistä on niin paljon, etten saa oikein mitään tehtyä. Aloittaisinko tuosta vai täältä? Tai no, yhdessä asiassa olen päässyt niin hyvin alkuun, että ihan hämmästyttää. Pari kirjallista työtä olen palauttanutkin. Taitaa olla jo enemmän kuin viime syksynä yhteensä. Melkein ainakin. Kun on paljon erilaisia juttuja kesken, on vaikea keskittyä edes jonkun aikaa täysillä vain yhteen. Jostakin kaivautuu ajatus, että tuo toinen olisi nyt tärkeämpi. Olenkin yrittänyt noudattaa deadlinejärjestystä, jotta välttäisin viimeisen illan paniikin. Menestys on ollut vaihtelevahkoa. Tekipä mitä tahansa, joku muu tuntuu houkuttelevammalta. Paitsi siivoaminen, joka aiemmin samanlaisissa tilanteissa on ollut vastustamattoman ihastuttavaa puuhaa. Nyt ei edes pölyrätti tai vaatekaapin järjestäminen houkuttele.

Toisaalta on pitkästä aikaa kauhean kiva tehdä asioita ryhmässä. Pääsääntöisestihän tämä on melko yksinäistä touhua, ellei onnistu lähentymään esimerkiksi Osakeyhtiö II:n kanssa. Kyllä siinä kipinät lentelivät välillämme. Mutta asiaan palatakseni, lukeminen on tehtävä ihan itse ja käsittääkseni useimmat myös lukevat ihan itse sen minkä lukevat. Joku lukee kaikki tenttivaatimukset viimeistä pilkkua myöten, joku tiivistelmiä ja tärppejä. Niin mukavia kuin ryhmätyöt ovatkin, on aikatauluissa usein melkoinen setviminen, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut käyttää lauantai-iltoja saati sunnuntaiaamuja pykälien etsimiseen.

Tenttikirjat odottavat keittiönpöydällä. Kaksi mielenkiintoista ja yksi, jonka aihe on jo melko tuttu, joten eiköhän se siitä. Toistetaan se vielä: ei tarvitsisi kuin aloittaa. Nyt kun aiheet kiinnostaisivat, on koko ajan kauheasti kaikkea muuta ja jos on vaikka tunti luppoaikaa luentojen välillä, on kauhean suuri kynnys istahtaa kirjastoon ja lukea muutama kymmenen sivua. Veisi taas paljon eteenpäin. Ajatus kulkee jotenkin niin, että on parempi keskittyä pitempi aika lukemiseen ja rytmittää lukemista tekemällä muita tehtäviä tauoilla. Erinomaisen järkeenkäypää, sitäpä hyvinkin.

Hyvähän se on yrittää selittää omaa laiskuuttaan ja saamattomuuttaan liialla tekemisellä, ryhmätöillä ja sillä, ettei voi käyttää vain tuntia lukemiseen. Mikään ihme, että aina tulee hoppu. Mutta sitten kun homman saa rullaamaan, minua ei pysäytä mikään. Paitsi ehkä vuorokaudesta puuttuvat tunnit.

Lehtikatsaus

Olisiko tästä vedettävissä sellainen johtopäätös, että mukavat alusvaatteet ja seksikkäät alusvaatteet ovat kaksi eri asiaa?

Miksi kukkien ja lahjojen saaminen on mainittu erikseen? Miksi ne ovat paljon korkeammalla kuin toisen laittama ruoka, joka yleensä vaatii enemmän vaivannäköä?

Puhtaat hampaat. Kenen?

Kotirouviltako tässä on kyselty? Missä ovat itse saavutetut asiat?