6-6-6

Sisustaminen ei ole mitenkään erityisen lähellä sydäntäni. Kunhan nyt ei ihan mahdottomasti silmiin satu katsominen eikä ahteriin istuminen niin allekirjoittaneelle kelpaa. Huonekalujen hankkiminen on yhtä mukavaa kuin hammaslääkäriajan varaaminen enkä todellakaan ymmärrä viehtymystä koristetyynyihin. Kolmen vuoden asumisen jälkeen minulla ei vieläkään ole verhoja kuin yhdessä ikkunassa. Ajatus ostosreissusta aiheuttaa ahdistuskohtauksen ja pahan ihottuman.

Sattuneista syistä olen kuitenkin viime aikoina ostanut ja koonnut useampia huonekaluja, omia ja toisten. Sellaista mukavan rauhoittavaa syyspuuhaa, joka pitää mielen virkeänä, rauhoittaa sielua ja tekee elämästä elämisen arvoista.

Omien kanssa meni eilen kuusi tuntia. Ihan kohtuullista yhden piirongin kanssa. Olut per tunti. Hyvin kohtuullista, enemmänkin olisi mennyt, mutta kauppa ei enää myynyt. Jännittävänä yksityiskohtana voidaan mainita ohjeiden selkiytyminen tölkkien tyhjentyessä. Herää vain kysymys, missä tilassa niitä laaditaan ja nidotaan yhteen. Eivät olleet numerojärjestyksessä alkuunkaan.

Toiseksi suurimpana onnistumisena (heti ihan oikean näköisen kalusteen jälkeen) pidän ylijääneiden ruuvien ja muttereiden määrää. Vain kuusi. Varmaan ovat tehtaalla laittaneet pari ylimääräistä varaosiksi.

Kaiken kaikkiaan olen hyvin ylpeä itsestäni ja haluan kiittää itseäni sekä muistuttaa, että hyvin pidettyinä huonekalut kestävät todella kauan.

Hurjaa

Koska elän jatkuvasti kuin taiteilisin veitsenterällä tai kuin viimeistä päivää tai kuin jotakin muuta yhtä kliseistä, mutta eloisia mielikuvia tuottavaa, ajattelin listata – koska lista on aina hyvä asia – tämän viikonlopun aikana tekemiäni asioita. Aina mielikuvituksekas, ajankohtainen ja erityisen kiinnostava aihe.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin kertoa kirjoittaneeni 457 sanan verran ruotsin tehtäviä. Aplodeja, pyydän. Joskus toiste voidaan keskustella esimerkiksi siitä, mitä lauantai-illan käyttäminen kotitehtäviin kertoo minusta, elämästäni ja muutamista muista toissijaisista seikoista. Nimenomaan joskus toiste, heti kun sellainen päivä kalenteriin lisätään.

Eilen uusin notaariani varten kotiin kantamani kirjat. Hyvällä mallilla on sekin työ. Valmistunee noin neljässä päivässä ennen palautusdeadlinea, jota ei ole asetettu kuin muutaman sivun osalta. Kattellaan, sanoivat valmistumista innokkaasti odottavat tahot. Aloitan, kunhan ensin lopetan tämän kitisemisen.

Olen myös kunnostautunut kodin hengetär -sektorilla. Tein ruokaa, pulled porkia ja salaattia. Tai korjataan sen verran, että tein todella hyvää ruokaa. Tiskit odottavat edelleen ihmettä ja itsepuhdistumista, mutta edes huojuva vuori ei hälvennä onnea, jonka täysi vatsa on ruumiiseeni levittänyt.

Lisäksi täytyy myöntää, että olen aika ylpeä tämän lähimuistelon ensimmäisestä virkkeestä. Kehtaavat vielä väittää, että juristit tuottavat vaikeaselkoista kieltä. Näistä lähtökohdista huominen maanantai ei tunnu yhtään niin ylitsepääsemättömältä kuin serkkunsa viime maanantai ja sitä edellinen maanantai sekä muu jalo suku.

Tilannepäivitys

Minulla on enemmän notaariin liittyviä tiedostoja kuin työtä varten kirjoitettuja käyttökelpoisia lauseita.

Lienee aika käyttää erinomaisia tietoteknisiä taitojani ja luoda kansio. Toinen vaihtoehto olisi kai vain aloittaa lauseesta yksi.

Kesäpäivä

Kävin rannalla, ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Tai oikeastaan ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Uimassa olen pulahtanut muistaakseni joka kesä, mutta varsinaisia pyyhe, lukemista ja aurinkorasvaa– sessioita en ole hetkeen kokeillut. Eipä ollut meininki muuttunut miksikään. Kirkuvia lapsia, huutavia vanhempia ja jatkuva heitetyn rantapallon, kiven tai evässämpylän uhka. Nautinnollista.

En liene yksinäni aurinko-ongelmani kanssa. Oma ihonvärini on maidonvalkoinen haalealla punaisen sävyllä maustettuna. Aurinko korostaa punaista parhaimmillaan paloautoon asti, mutta ei saa aikaiseksi minkäänlaista ruskettumiseen viittaavaa. Ei edes itseruskettavanoranssia, joten liikuskelen ympäri vuoden mielummin kovin värittömänä kuin vaihtelevan punertavana. Paitsi tällaisina mielenhäiriöhetkinä, jolloin syvälle haudattu optimismini kaivautuu esiin ja päätän kokeilla josko sittenkin tällä kertaa. Huominen toden sanoo, mutta ei hyvältä näytä. Tälläkään kertaa.

En tiedä olenko tulossa vanhaksi (tai no, tiedänpäs) vai onko järvivesi nykyään kesäisinkin kylmempää kuin kaukaisina lapsuusvuosina. Jos olisin hypännyt laiturinnokasta, viettäisin luultavasti nyt laatuaikaa sairaalassa rytmihäiriöistä toipuen. Koska olen sekä vanha että pelkuri, kahlasin järveen kainaloita myöten toivoen, että pystyn hillitsemään hillittömän kirkumisenhaluni. Nauroivat muutenkin, hullunrohkeat ja ilmeisen tunnottomat kakarat.

Muuten oli kivaa eli kirja oli hyvä ja välipalakirsikkatomaatit herkullisia.

Kiireen anatomia

Alussa oli suunnitelma. Sitten tuli todellisuus.

Olen kasannut tälle keväälle sitä, tätä ja kolmatta. On kieliä, harjoituksia, luentoja ja jostakin ne nopatkin on hankittava. Ei tarvitsisi kuin aloittaa jostakin. Nyt vaan on niin, että tekemistä on niin paljon, etten saa oikein mitään tehtyä. Aloittaisinko tuosta vai täältä? Tai no, yhdessä asiassa olen päässyt niin hyvin alkuun, että ihan hämmästyttää. Pari kirjallista työtä olen palauttanutkin. Taitaa olla jo enemmän kuin viime syksynä yhteensä. Melkein ainakin. Kun on paljon erilaisia juttuja kesken, on vaikea keskittyä edes jonkun aikaa täysillä vain yhteen. Jostakin kaivautuu ajatus, että tuo toinen olisi nyt tärkeämpi. Olenkin yrittänyt noudattaa deadlinejärjestystä, jotta välttäisin viimeisen illan paniikin. Menestys on ollut vaihtelevahkoa. Tekipä mitä tahansa, joku muu tuntuu houkuttelevammalta. Paitsi siivoaminen, joka aiemmin samanlaisissa tilanteissa on ollut vastustamattoman ihastuttavaa puuhaa. Nyt ei edes pölyrätti tai vaatekaapin järjestäminen houkuttele.

Toisaalta on pitkästä aikaa kauhean kiva tehdä asioita ryhmässä. Pääsääntöisestihän tämä on melko yksinäistä touhua, ellei onnistu lähentymään esimerkiksi Osakeyhtiö II:n kanssa. Kyllä siinä kipinät lentelivät välillämme. Mutta asiaan palatakseni, lukeminen on tehtävä ihan itse ja käsittääkseni useimmat myös lukevat ihan itse sen minkä lukevat. Joku lukee kaikki tenttivaatimukset viimeistä pilkkua myöten, joku tiivistelmiä ja tärppejä. Niin mukavia kuin ryhmätyöt ovatkin, on aikatauluissa usein melkoinen setviminen, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut käyttää lauantai-iltoja saati sunnuntaiaamuja pykälien etsimiseen.

Tenttikirjat odottavat keittiönpöydällä. Kaksi mielenkiintoista ja yksi, jonka aihe on jo melko tuttu, joten eiköhän se siitä. Toistetaan se vielä: ei tarvitsisi kuin aloittaa. Nyt kun aiheet kiinnostaisivat, on koko ajan kauheasti kaikkea muuta ja jos on vaikka tunti luppoaikaa luentojen välillä, on kauhean suuri kynnys istahtaa kirjastoon ja lukea muutama kymmenen sivua. Veisi taas paljon eteenpäin. Ajatus kulkee jotenkin niin, että on parempi keskittyä pitempi aika lukemiseen ja rytmittää lukemista tekemällä muita tehtäviä tauoilla. Erinomaisen järkeenkäypää, sitäpä hyvinkin.

Hyvähän se on yrittää selittää omaa laiskuuttaan ja saamattomuuttaan liialla tekemisellä, ryhmätöillä ja sillä, ettei voi käyttää vain tuntia lukemiseen. Mikään ihme, että aina tulee hoppu. Mutta sitten kun homman saa rullaamaan, minua ei pysäytä mikään. Paitsi ehkä vuorokaudesta puuttuvat tunnit.

18 täysin pätevää syytä aloittaa lukeminen vähän myöhemmin

  1. Päiväunet. Aina on hyvä hetki sulkea silmänsä pariksi minuutiksi. Tai tunniksi, sillä mikään ei piristä niin kuin paniikkiherätys puoli kahdeksalta illalla kolmen ja puolen tunnin otanpa pienet nokoset- session jälkeen. Ja taas jaksaa tutustua keskiviivaperiaatteeseen ihan koko yön.
  2. Syksyn ylioppilaskirjoitusten pitkän matematiikan kokeen googlettaminen.
  3. Muutaman yo-koetehtävän laskeminen. Samalla voi tyytyväisenä todeta, että kyllä kannatti aikoinaan opetella vektoreita, joiden funktio on minulle yhä edelleen suuri arvoitus.
  4. Hetkisen voi myös uhrata sen saakelin vektorikurssin arvosanan tuloksettomaan muistelemiseen.
  5. Nälkä, mikä ihana tekosyy. Mitähän jääkaapissa on? Yleensä en näinä hetkinä löydä mitään mieluista ja nopeasti valmistuvaa, joten on ihan välttämätöntä lähteä kauppaan.
  6. Kirjan tilaaminen. Ensin vertaillaan hintoja, sitten toimitusaikoja ja maksutapoja, minkä jälkeen valitaan halvin, nopein ja verkkomaksu, jolloin vaihtoehtoja on jäljellä enää kolme. Valitaan halvin tai nopein ja etsitään luottokortti. Tehdään tilaus ja toivotaan, että kirja ei mystisesti ole juuri samalla sekunnilla loppunut varastosta. PRH:ssa varmasti odotellaan jo kiihkeästi tilausmenetelmää koskevaa patenttihakemustani. Sikäli kun menetelmän voi patentoida.
  7. Siivoaminen, se ilmiselvin ja käytetyin. Kaikki käy perustason tiskauksesta ja imuroinnista aina astetta epätoivoisemman auton suursiivouksen kautta aina hc-siivoojan hajulukon ja liesituulettimen puhdistukseen. Lisäksi on hyvä muistaa, että aina voi kysyä, josko naapuri sallisi pienen visiitin pölyjen pyyhkimisen merkeissä. Samoin rappukäytävän moppaaminen toimii aina.
  8. Säädösten etsiminen lakikirjasta ja merkkilappusten liimailu. Oikeastaan ihan hyödyllistä.
  9. Lukusuunnitelman tekeminen. Uuden voi tehdä vaikka joka päivä huomatessaan olevansa jäljessä aiemmin tehdystä, tai sekin riittää, että hylkää sen ensimmäisen, sillä eihän sitä perkele ennenkään ole suunnitelmalla luettu.
  10. Mitähän televisio tänä iltana tarjoaa? Vaikka en TV:tä omistakaan, on silti hyvä pysyä selvillä ohjelmatarjonnasta. Tietää, mistä muut huomenna puhuvat vaietessani tietämättömyydessäni.
  11. Toisen eli sen vähäpätöisen, valinnaisen ja vain vähän opintopisteitä tuottavan kurssin tehtävät, joihin saa upotettua huomattavan paljon aikaa. Valikoiva perfektionismi on varsin ikävä ongelma.
  12. Lemmikin silittely, rapsuttelu, harjailu ja leikittäminen.
  13. Lemmikille lepertely, kuivaraksujen syöttäminen yksitellen sekä valittaminen siitä, että pitäisi lukea.
  14. Lemmikin aiheuttamien raapimajälkien puhdistus ja veripisaroiden pyyhkiminen lattialta. Hampaanjäljet lähtevät sormista ajan myötä.
  15. Maailmanympärimatkan suunnittelu.
  16. Lottovoiton odottelu.
  17. Loton vieminen kioskille.
  18. Kellohan on jo vaikka mitä, täytyy mennä nukkumaan.

Seuraava tenttikierros, täältä tullaan.