Iso kirjain

Kun tapaa sattumalta ja nopeasti kivan, hauskan, huolehtivan ja kovin puoleensavetävän Miehen itselleen äärimmäisen epäedullisissa olosuhteissa eikä tiedä Miehestä mitään, niin minkä helevetin takia sitä Miestä pitää ajatella kaaaaaaaauan sen jälkeen. Koko ajan.

Mainokset

Fifty shades of puurokauha

On tullut aika katkaista hiljaisuus. Sattui meinaan silmääni ahkeran tenttiin lukemisen lomassa laatuartikkeli.

Aikaani seuraavana varsinaisena trendsetterinä en tietenkään ole lukenut maailmankirjallisuuden merkkiteosta, johon viitataan ja joka ilmeisesti on saanut piiskat viuhumaan ja käsiraudat kolisemaan ennennäkemättömällä tahdilla. Lukemiselle ei liene tarvetta jatkossakaan, koska keskimääräisellä median seuraamisella tuntuu pärjäävän mainiosti.

En ota kantaa artikkelin vinkkien toimivuuteen, mutta yhden asian haluaisin nostaa esiin. Kohta 3. ”Keittiöstä löytyvät lastat ja kauhat toimivat myös piiskaamiseen!” Saattaa olla, että olen jotenkin rajoittunut, mutta että kauha. Ensimmäinen mielikuva on perisuomalainen aavistuksen keskivartalolihava mies kädessään teräksinen parin desin kiisselikauha, joka lähestyy pahaa aavistamattoman daamin ahteria.

Ei kovin eroottinen mielikuva.

Rakas Joulupukki

En voi käyttää saunaani. Oikeastaan se on ollut hyvin vaikeaa jo muutaman kuukauden ajan. Hyvin vaikealla tarkoitan tilankäytöllisiä ja logistisia haasteita, joita kohtaan aina halutessani lämmittää – tai edes astua sisään – saunaan.

Säilytän, mainituista haasteista johtuen, saunassani tällä hetkellä:

– kahta pahvilaatikkoa, isoa ja tosi isoa,
– rumaa mattoa,
– kolmea ämpäriä,
– parvekkeen tuoleja, jotka eivät näköjään kestäneetkään syksyisiä lämpötilavaihteluita,
– pyykinkuivaustelinettä, jonka päällä on yleensä aavistuksen kosteita parittomia sukkia.

Tilanne on täysin kestämätön, eikä minulla ole toistaiseksi paikkaa, mihin siirtäisin kyseisen maallisen omaisuuteni jakojäännöksen.

Edellä todetuin perustein toivoisin joululahjaksi ensisijaisesti mustaa aukkoa, joka ratkaisisi kaappitilaongelmani, ja toissijaisesti suklaata, joka oletusarvoisesti auttaa minua unohtamaan kaappitilaongelmani. Jos suklaakaan ei auta, lähestynen Sinua myös syntymäpäiväni tienoilla.

Kunnioittaen,

A

PS. Terveisiä saunatontulle, jonka vuokrasopimuksen jouduin ikäväkseni irtisanomaan. Hyvä tonttu oli, hiljainen ja vaatimaton.

Korvaamaton

Et ollut ainoa, mutta olit ensimmäinen. Tärkein. Teit minusta sen, mitä nyt olen.

Anteeksi, etten aina ollut sinulle sitä, mitä tarvitsit. Anteeksi, että olin joskus liian liki. Anteeksi se vahinko, jota et enää viikon kuluttua muistanut. Minä muistan.

Kiitos, että sain olla kanssasi.

Kiitos, että olit aina minulle, mitä tarvitsin. Olit lähellä ja kaukana, etkä koskaan unohtanut. Minä en koskaan unohda. Palasin ja kaikki oli kuin ennenkin. Kiitos, että ymmärsit. Minä en aina.

Kiitos, että lohdutit. Kiitos, ettei sanoja tarvittu. Rauhoitit. Pelastit. Sinulla ei ollut aavistustakaan, kuinka paljon merkitsit. Olit kaikki kaikessa. Annoit minulle paljon. Toivottavasti voin joskus antaa itse. Hyvä kiertää, opetit sen minulle.

Kiitos, että olit vahva. Anteeksi, että jouduit venymään äärirajoillesi vuokseni. Kiitos, että sain olla kanssasi ja tehdä virheeni. Kiitos, että annoit aina anteeksi. Anteeksi, etten aina osannut arvostaa sinua tarpeeksi.

Kiitos, ettei välejämme painanut mikään. Anteeksi, että jotakin jäi silti sanomatta, mutta uskon, että tiesit. Tiesit aina.

Kiitos, että olit sinä. Kiitos, ihan kaikesta. Mulla on ikävä sua.

Lähdit, mutta et koskaan mene pois.

Pieniä ärsyttäviä asioita (ei järjestyksessä)

Arki on arki ja arkena yleensä vituttaa. Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän ja viime aikoina on kieltämättä painottunut enemmän ensimmäiseen. Koska en viitsi tässä avautua isoimmista aiheista, jaan kaksi melko pientä, mutta sitäkin raastavampaa asiaa. Ollos hyvät:

1. Imurin pölypussin täyttyminen. (Ei arkista siksi, että tätä tapahtuisi usein. Ei tällä siivousinnolla. Arkista on uuden pussin metsästys ja vaihtaminen. Mitä ei sitäkään turhan tiheään tapahdu. Ehkä tämä nyt tuli väärälle listalle.)

2. Epätahtiin kehräävät kissat.

Maanantai-iltapäivänä tai keskiviikon vastaisena aamuyönä on hankala kohdata vaikeampia henkilökohtaisia kriisejä.

6-6-6

Sisustaminen ei ole mitenkään erityisen lähellä sydäntäni. Kunhan nyt ei ihan mahdottomasti silmiin satu katsominen eikä ahteriin istuminen niin allekirjoittaneelle kelpaa. Huonekalujen hankkiminen on yhtä mukavaa kuin hammaslääkäriajan varaaminen enkä todellakaan ymmärrä viehtymystä koristetyynyihin. Kolmen vuoden asumisen jälkeen minulla ei vieläkään ole verhoja kuin yhdessä ikkunassa. Ajatus ostosreissusta aiheuttaa ahdistuskohtauksen ja pahan ihottuman.

Sattuneista syistä olen kuitenkin viime aikoina ostanut ja koonnut useampia huonekaluja, omia ja toisten. Sellaista mukavan rauhoittavaa syyspuuhaa, joka pitää mielen virkeänä, rauhoittaa sielua ja tekee elämästä elämisen arvoista.

Omien kanssa meni eilen kuusi tuntia. Ihan kohtuullista yhden piirongin kanssa. Olut per tunti. Hyvin kohtuullista, enemmänkin olisi mennyt, mutta kauppa ei enää myynyt. Jännittävänä yksityiskohtana voidaan mainita ohjeiden selkiytyminen tölkkien tyhjentyessä. Herää vain kysymys, missä tilassa niitä laaditaan ja nidotaan yhteen. Eivät olleet numerojärjestyksessä alkuunkaan.

Toiseksi suurimpana onnistumisena (heti ihan oikean näköisen kalusteen jälkeen) pidän ylijääneiden ruuvien ja muttereiden määrää. Vain kuusi. Varmaan ovat tehtaalla laittaneet pari ylimääräistä varaosiksi.

Kaiken kaikkiaan olen hyvin ylpeä itsestäni ja haluan kiittää itseäni sekä muistuttaa, että hyvin pidettyinä huonekalut kestävät todella kauan.

Syksyn liikuntakalenteri

Syksy on taas saapunut tuoden muassaan uusia innostavia liikuntalajeja, joista näppärimpiä voi harrasta ihan kotioloissa juuri silloin, kun itse haluaa.

Tänään meillä on testattu Kolmen eläimen koossapitoa.

Uusi harrastus tuo iloa pimeneviin iltoihin ja kirpeisiin aamuihin ja tarvittavat välineet ovat jokaisen saatavilla. Tarvitaan vain ulko-ovi, lyöntiväline (esimerkiksi sanomalehti sopii niin aloittelijalle kuin edistynemmällekin harrastajalle) sekä lentävä hyönteinen, joka on tarkoitus ohjata joko takaisin ulos tai manan majoille ja vähintään kaksi vapaavalintaista ulospyrkivää sisäeläintä, jotka on tarkoitus myös pitää sellaisina. Suoritus alkaa siivekkään saapuessa sisätiloihin ja päättyy, kun siitä ei enää ole häiriötä talon väelle.

Laji perustuu yleistilanteen hallintaan ja kehittää kykyä nähdä kokonaiskuva myös tilanteessa, jossa jokainen eläinkunnan edustaja on huoneiston eri nurkassa matkalla eri suuntaan. Parhaimman treenitehon saavuttamiseksi suoritus kannattaa ajoittaa alkamaan kello 2:20, jolloin huomiota täytyy kiinnittää myös suorituksen äänimaailman kontrollointiin. Harrastuskerran kestoaikaa mittaamalla voit seurata kehitystä ja seiniin kertyvät läiskät voi kehystää muistuttamaan saavutuksista.

Oma kokemukseni lajista on hyvin positiivinen ja toivon ehdottomasti voivani kokeilla lajia myös muiden siivekäsvieraiden kanssa. Myös omat lemmikkini ilahtuivat sekä vieraasta että erityisesti tapahtuman toistumisen mahdollisuudesta ja meillä odotellaankin innokkaasti seuraavaa kertaa.

Liikunnan riemua!

Ideoita

Luomisen tuskassani naputtelin eräänkin esseen tylsän asiatekstin sijaan kalevalaiseen runomittaan. Antaa ihan uusia ulottuvuuksia aivotyöskentelyyn, kun joutuu miettimään, mikä rimmaisi subsidiariteettiperiaatteen kanssa ja liittyisi aiheeseen edes auttavasti. (Tässä vaiheessa haluaisin kiittää Googlea.) Vaan olihan se avartavaa. Iso käsi Lönnrotille ja kumppaneille. Ei oo helppoo.

Saisinkohan pari ekstrapistettä, jos palauttaisin tuon? Edes säälipisteitä, jooko?

24

Kun viettää töissä kahdeksan tuntia, työmatkalla melkein tunnin ja höyhensaarilla sellaiset kahdeksasta yhdeksään tuntia vuorokaudesta, jää oikeastaan aika vähän aikaa mukavalle, mutta varsin hyödyttömälle oheistoiminnalle. Lisätään yhtälöön vielä ihan järjettömän paljon aikaa vievä niistäminen, alkavalla viikolla suoritettava loputtomalta urakalta tuntuva pakkaaminen ja uudisinnostus vanhoihin musiikki-ihastuksiin. Huomattavan paljon saa kulumaan aikaa ihan vain Spotifyn kaiveluun ja vanhojen muisteluun.

Kauhean vähän olen lähiaikoina ehtinyt oikein mitään ja silti saanut aikaiseksi kaikenlaista. Jännittävää tämä ajan kuluminen.

Jotenkin olen ajatellut, että juhannukseen asti on tätä hässäkkää ja sitten tasaantuu, mutta enpäs ole enää ihan varma. Koko ajan tuntuu ilmaantuvan sitä, tätä ja tuota ja sitten olisi vielä ne, nuo ja nämä. Mutta töissä on kivaa ja hyviä juttuja ne kiireetkin ovat, kunhan siitä pakkaamisesta ensin selviää.

Niin. Kivasti menee ja nostalgiatripillä vielä mukavammin, vaikka kaksikymmentäneljä ei ihan riitäkään.