Syksyn liikuntakalenteri

Syksy on taas saapunut tuoden muassaan uusia innostavia liikuntalajeja, joista näppärimpiä voi harrasta ihan kotioloissa juuri silloin, kun itse haluaa.

Tänään meillä on testattu Kolmen eläimen koossapitoa.

Uusi harrastus tuo iloa pimeneviin iltoihin ja kirpeisiin aamuihin ja tarvittavat välineet ovat jokaisen saatavilla. Tarvitaan vain ulko-ovi, lyöntiväline (esimerkiksi sanomalehti sopii niin aloittelijalle kuin edistynemmällekin harrastajalle) sekä lentävä hyönteinen, joka on tarkoitus ohjata joko takaisin ulos tai manan majoille ja vähintään kaksi vapaavalintaista ulospyrkivää sisäeläintä, jotka on tarkoitus myös pitää sellaisina. Suoritus alkaa siivekkään saapuessa sisätiloihin ja päättyy, kun siitä ei enää ole häiriötä talon väelle.

Laji perustuu yleistilanteen hallintaan ja kehittää kykyä nähdä kokonaiskuva myös tilanteessa, jossa jokainen eläinkunnan edustaja on huoneiston eri nurkassa matkalla eri suuntaan. Parhaimman treenitehon saavuttamiseksi suoritus kannattaa ajoittaa alkamaan kello 2:20, jolloin huomiota täytyy kiinnittää myös suorituksen äänimaailman kontrollointiin. Harrastuskerran kestoaikaa mittaamalla voit seurata kehitystä ja seiniin kertyvät läiskät voi kehystää muistuttamaan saavutuksista.

Oma kokemukseni lajista on hyvin positiivinen ja toivon ehdottomasti voivani kokeilla lajia myös muiden siivekäsvieraiden kanssa. Myös omat lemmikkini ilahtuivat sekä vieraasta että erityisesti tapahtuman toistumisen mahdollisuudesta ja meillä odotellaankin innokkaasti seuraavaa kertaa.

Liikunnan riemua!

Tosiasioita

Jostakin mystisestä syystä kauniissa suomen kielessä on kehitelty synonyymejä myös vanhenemiselle. On kuitenkin yksi, jota ei tulisi koskaan kenenkään käyttää.

Ikääntynyt.

Ikääntynyt on jotakin sellaista, mihin liittyy alkava Alzheimerin tauti, kokonaan maksettu asuntolaina, eläkkeen maksupäivänä Irmelin kanssa nautitut vaaleanpunaiset bebe-leivokset, erektio-ongelma ja vanhainkotipaikan jonotus.

Asioita, joita kukaan ei halua ajatella alle kolmekymppisenä. Voin ihan hyvin myöntää vanhenevani – kieltämättä valitettavan nopeaa tahtia – mutta en todellakaan halua keskustella asiasta erityisen syvällisesti saati kuulla ikääntyväni. Ihan yhtä ikävää kuin kuulla olevansa ikääntymässä, on olla myöntämättä muutamia elämän tosiseikkoja.

Kuten sitä, että ei tässä kukaan tämän nuoremmaksi muutu.

Lahjakas lahjonta

Myönteisessä, rauhaisassa ja suklaaähkyisessä joulutunnelmassa vuorossa lahjakitinää. On kahdenlaisia lahjoja: hyviä ja huonoja. Välimuotoja ei ole ja se joka väittää, että ajatus on tärkein, voi hilpaista sen ajatuksensa kanssa avantoon ja sukeltaa jään alle. Ajattelen pelastavani sinut.

Mutta niin. Hyviäkin lahjoja on kahta sorttia. Niitä, joita saa ja niitä, joita ei saa. Monena jouluna olen toivonut muun muassa näkymättömyysviittaa, panssarivaunua ja rauhaa päälle maan, mutta eipä ole paketista paljastunut. Jostain syystä näiden hyvien ja toivottujen tilalle on usein kääräisty jos jonkinlaista kippoa ja kuppia, jotka hämmentävän usein ovat aika kauheita.

Myös huonot lahjat voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Ensimmäisen ryhmän muodostavat lahjat, jotka olisi kannattanut jättää antamatta. Kokonaan. Kolme joulua sitten vanhentuneet keksit esimerkiksi. Tai 70-luvun suosikkisävyissä hehkuva villapaita pirteällä pallokuosilla. Jos nämä tuntuvat hyviltä ideoilta, peli on jo menetetty, mutta paketin päälle voi kirjoittaa oman nimensä. Jos tarkemmin ajatellaan, pitää. Huonoja lahjoja on myös sellaisia, jotka ovat kyllä huonoja, mutta tyhjää parempia. Koska pääasia on materian haaliminen, ovat ainakin vihreät kuulat varsin käypä en mä sulle oikein mitään osannut hankkia -mantran korvike.

Lahja naisen tiellä pitää, hyvä lahja antajankin.