Märkää

Onni on olla yksin toimistolla silloin, kun unohtaa vääntää Sodastreamin pullon kiinni ennen kuin painaa happoistamisnappia. Onni ei ole istua yksin tyhjässä toimistossa paita märkänä ja toivoa, ettei ovikello soi.

Koska se soi kuitenkin. Onneksi ei ole valkoinen paita.

Miten satasivuisen paperinipun saa kuivaksi äkkiä ja niin, ettei kosteusvauriota huomaa?

Nimimerkki Olisiko liian outoa hillua pelkissä rintsikoissa täällä?

Arki

Vuosi on jo sen verran pitkällä, että voin hyvin mielin unohtaa kuplivassa mielentilassa aivolohkoon kivunneet ajatukset optimistisemmasta suhtautumisesta elämään. En minä ole minä, jos kaikki on muka niin kamalan ihanaa, mukavaa, vaaleanpunaista ja hattaraista. Kun eihän se niin ole. Ei ole ihanaa, mukavaa, vaaleanpunaista eikä varsinkaan hattaraista kömpiä virittelemään autoa roikkaan viideltä aamulla. Se on raivostuttavaa, unista, tummanharmaata ja jäätävän kylmää eikä sen jälkeen saa unta ennen kuin varpaat ovat sulaneet, mitä ei välttämättä tapahdu ennen herätyskellon soittoa. Maailma ei unohda muistuttaa, että unohdin. Kummallista, mitä yksi johdonpätkä saa ihmisen tekemään.