Arkipäivän ihmeet

”Sähkö on sähkövarausten ylijäämästä (negatiivinen varaus) tai alijäämästä (positiivinen varaus) ja varattujen hiukkasten, yleensä elektronien, liikkeestä syntyvä luonnonilmiö.”

Näin kertoo Wikipedia, jota minun lienee tällä kertaa uskominen. Omista fysiikan tunneistani on kulunut sen verran aikaa, että aivoni ovat jo poistaneet tiedostot tai ainakin piilottaneet ne onnistuneesti. En nyt ota kantaa ylijäämään tai alijäämään, mutta haluaisin pohtia hetken sähköä luonnonilmiönä. Useimmiten sähköä itseään ei näe, ei kuule, tunne, haista taikka maista. Vaikutukset ovat asia erikseen, ne voi jokainen aistia itse ja omalla tavallaan.

Usein kuulee puhuttavan sähköstä kahden henkilön välillä. Yleensä kyse on hyvästä sähköstä, positiivisesta varauksesta termiä lainatakseni, mutta voihan se olla myös huonoa, negatiivisesti varautunutta. Toisaalta voidaan puhua myös henkilökemiasta, mutta ehkä yksi luonnontiede kerrallaan on riittävästi, varsinkin kun kemian tietämykseni taitaa olla vielä heikompaa. Sähkö on siis se ilmiö, joka esiintyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, olipa kyseessä ensisilmäyksellä rakastuminen tai pitkän ajan kuluessa kehittynyt kauna, joka purkautuu kännipäiten puukko kädessä riehumisena. Käsite salamarakkaus ei ole kovin kaukaa haettu, sähkön purkautumisesta siinä on kyse. Luonnonilmiöstä.

Sähkö on se voima, joka saa maailman pyörimään. Pätee sekä konkreettisesti että abstraktilla tasolla. Nykyaikana vähänkin laajempi sähkökatkos tuntuu lamauttavan kaiken normaalin toiminnan ja kansa alkaa vaatia hätätilan julistamista, toimintaohjeita ja evakuointitoimenpiteitä. Tai ihmettelee, miksei nettiyhteys toimi. Mutta siis, sähköverkon kaatuessa kaatuu paljon muutakin. Samalla tavalla ihmissuhteen kaatuessa kaatuu paljon muutakin. Jos ei kaadu, lienee syytä pohtia, oliko sähköä alunperinkään. Samoin kuin sähkökatkos vaikuttaa yhteen eri tavalla kuin toiseen, voi myös suhteen kaatuminen vaikuttaa toiseen osapuoleen paljon enemmän kuin toiseen. Yksi ei ole asiasta moksiskaan vaan ohittaa tilanteen olankohautuksella, toinen kohtaa henkilökohtaisen maailmanloppunsa. Joku osaa varautua. Eikä siihen sähkön loppumiseen aina voi itse vaikuttaa.

Sähkö on energiaa. Ihastuminen on energiaa. Ioneita (niitäköhän ne olivat…) tai perhosia, jotakin liikkuu kummassakin tapauksessa. Luonnollisia asioita, vetovoimaa ainakin jollakin tasolla. Kumpikin käytännössä välttämätön elämän jatkumiselle, ainakin onnellisen elämän. Kyllähän moni sopeutuu vaikka mihin, mutta kuinka moni siitä nauttii edes sen verran, että viitsii yrittää. Aikoinaan järki saneli enemmän kuin rakkaus – mitäpä sitä kiistämään, että länsimaissa eletään, muualla toisin – ja päätavoitteena oli pitää suku hengissä. Nykyisessä yltäkylläisessä ruusuillatanssimisarjessa voi keskittyä myös nauttimiseen. Sähkö toi tullessaan helpotuksia ja iloja, viihdykettä sekä varsinkin mahdollisuuden keskittyä mukavuuksiin, joihin sen toisenlaisenkin sähkön voisi lukea.

Sähkö ja sähkö, mahdollisuus on nyt ja on aina ollut olemassa. Kun aika on kypsä ja olosuhteet otolliset, voi sen valjastaa käyttöön. Salamasta oli pitkä matka valtakunnan kattavaan sähköverkkoon ja niin on myös siitä ensimmäisestä kipinästä yhteiseen hautapaikkaan, mutta kummastakaan kehyksestä ei ole mitään hyötyä ilman sisältöä. Tärkeyden huomaa vasta, kun sitä ei ole.

Mainokset

Unia

Olen antanut kertoa itselleni, että jatkuvat seksiunet viittaavat joko siitä puhe, mistä puute- tyyppiseen tilanteeseen tai muuten epätyydyttävään seksielämään. Mutta mitäs se sitten tarkoittaa, että jokaisessa eroottissävytteisessä unessani seikkailee eri mies? Eikö yksikin riittäisi vai suositteleeko alitajuntani rakastaja-armeijan hankkimista? Vai lieneekö kyseessä enneuni? Parin viikon kuluttua olen houkutellut sänkyyni jokaisen vähänkään miellyttävän herrahenkilön, parhaimpana päivänä kaksi ja lisää tunkee ovista ja residenssini lukuisista ikkunoista. Jään mielenkiinnolla seuraamaan tilannetta.

M niin kuin miehet

M niin kuin kaikki elämäni tärkeät miehet. Kaikkien heidän etunimi on alkanut M-kirjaimella. Tärkeällä tarkoitan nyt henkilöä, joka on ainakin joskus merkinnyt minulle paljon, jokainen omalla tavallaan. Tällä hetkellä osa heistä on joko et merkitse minulle yhtään mitään -listalla tai aion vihata sinua ikuisesti -listalla ja loput kaksi ovat ihmisiä, jotka ovat elämässäni päivittäin ja jotka haluan pitää lähelläni.

Osa elämän kiertokulkua tai mitä lie. Oli mitä oli, vaan olisipa mukava löytää joskus joku, jonka vanhemmat eivät ole mieltyneet aakkosten keskivaiheiden kirjaimiin. Käyttäytyykö ihminen nimensä mukaan vai nimi ihmisen?

Tämä tällaisena perjantai-illan havaintona. Koko viikko on ollut ihan liian teoreettinen, uneliaan huonouninen ja stressaava, ettei tämä tästä kyllä juhlaksi muutu.

Se aika vuodesta

Montakohan kertaa olen vannonut, että lopetan vuodenaikakitinän? Kerta kiellon päälle, sillä haluaisin ilmaista inhoni muutamaa kevääseen läheisesti liittyvää asiaa kohtaan.

Kesäaika -talviaika -antakaa jo olla- aika. Joo, sen tunnin saa syksyllä takaisin, mutta eipä se paljon lohduttanut silloin maaliskuun lopussa. Kaikki muut ovat tämän järisyttävän hei me siirretään viisareita ja tehdään siitä uutisten pääjuttu -mullistuksen käsittelleet ja harminsa nielleet jo viikkoja sitten, mutta minä päätin olla erilainen. Ja edellä aikaani. Sama on edessä taas ensi vuonna. Sitten, kun minusta tulee diktaattori ja niin edelleen…

Renkaiden vaihtaminen autoon, nautinnollista. Tai olisi varmasti, jos itse ne vaihtaisin. Oikeastaan kyseinen taito minun pitäisi ehdottomasti opetella, mutta keskimäärin puolen vuoden välein ajattelen, että ehtii sen ensi kerrallakin. Vielä joskus koittaa joko ensi kerta tai pakkotilanne jossain tien päällä. Onneksi tiedän kuitenkin, missä vararengas ja manuaali ovat.

Rapa. Siellä, täällä ja tuolla sekä myös siellä, missä sitä ei uskoisi olevan ja siellä, missä sitä ei pitäisi olla. En tiedä, onko kyse todella huonosta oman tilan hahmottamiskyvystä vai johtuuko rapaisuuteni vain käsittämättömästä vetovoimastani, mutta olen aina se porukan likaisin. Vähän harmaata siellä ja ruskeaa tuolla sekä tietenkin lahkeet märkänä. Vain lahkeet, jos olen onnistunut pysymään jaloillani. Joskus käy niinkin.

Lisää vuodenaikarakkautta arkistoissa. Minä niin tykkään tästä typerästä välivuodenajasta.

Tavoitteita

1. Nähdä maailma. Minun maailmani. Käydä paikoissa, joita haluan nähdä ja kokea ja tutustua ihmisiin, joihin haluan tutustua. Kuulostaa oman navan ympärillä pyörimiseltä ja minäminäminä- asenteelta, mutta mistä muustakaan sitä liikkeelle lähtisi kuin omista haluistaan, toiveistaan ja haaveistaan. En usko, että voi tai kannattaa sulkea silmiään maailman ja muiden ihmisten ongelmilta, mutta pahasta on myös liika murehtiminen ja muiden mielipiteiden mukaan eläminen. Oma maailmankuva ja oma kuva maailmasta ovat kuitenkin ne tärkeimmät. Maailma ei voi olla vain sitä, mitä siitä itse tekee, mutta aina kannattaa yrittää. Maailma on jokaisella erilainen ja minä haluan vielä löytää omani.

2. Piilopirtti, mökki tai joku muu paikka kaukana kaikesta. Pohjois-Lapissa veden äärellä paikka, jossa voisi olla täydellisen rauhassa.

3. Työ, jossa viihdyn ja tunnen tekeväni jotakin hyödyllistä. Maailman pelastaminen taitaa olla jo myöhäistä, mutta mittakaava se on pienempikin mittakaava. Toisaalta hyödyllisyys on myös osin näkökulmasta kiinni, mutta mennään taas allekirjoittaneen näkökulmalla ja arvoilla.

4. Lähipiiri. Muutama ihminen, joihin voin luottaa täysin ja joiden tiedän tahtovan minulle vain hyvää. Ja päinvastoin: ihmisiä, jotka luottavat minuun ja joille toivon vain hyvää. Minulla on tällaisia henkilöitä ympärilläni nytkin, mutta valitettavan hajallaan ovat he. Haluaisin heidät lähelleni ja haluaisin heidän tutustuvan toisiinsa. Vastaavasti taitaa olla korkea aika pohtia muutamien ihmisten funktioita elämässäni.

5. Se tunne, että mulla on nyt kaikki ja kaikki on hyvin. Tyytyväisyys, vaikka arki ei täydellistä olisikaan.

Asioita, jotka haluaisin saavuttaa toisin sanoen tavoitteita. Harva asia kai muuten vaan syliin putoaa ja kyllä se vaan on tärkeää, että näkee oman työnsä tulokset. ”Mitä vielä tahtoisit saavuttaa elämäsi aikana? Listaa viisi asiaa, joita tavoittelet ja joista haaveilet, mistä toivoisit tulevan seuraavia elämäsi tähtihetkiä tai käännekohtia?”  Tämä on napattu Hearts & Minds -blogista ja kokoaa ainakin jotenkin viime aikojen mietteitä, sekä onnenhetkiä että murheita.

Tuplaloukkaus

”Ei se merkinnyt minulle yhtään mitään.”

”Miksi sitten teit niin?”

”Se oli hetken mielijohde.

Tuntui siltä.

Tilaisuus teki varkaan.

Halusin.

Tässä on ollut viime aikoina kaikenlaista ongelmaa.

Eihän se voi haitata sinua, koska olet tärkeämpi.

Ei minun pitänyt jäädä kiinni.”

”Otit riskin, jolla ei ole merkitystä?”

Ei ole asioita, joilla ei ole merkitystä. Aina on joku, johon osuu. Aina pitäisi ajatella sen merkityksettömän hetken toiselle puolelle.