Miehestä mittaa

Missä tilanteessa miehet – tai mikä vielä hämmentävämpää, naiset – alkavat mittailla (puolisonsa, kaverinsa, naapurin Kallen tai valinnaisen kohteen) peniksiä? Miksi? Onko jokin yleisesti tiedossa oleva tilanne, josta ei ole pois pääse ilman pituutta, ympärysmittaa ja halkaisijaa? Ja jos on, miksei kukaan ole kertonut minulle?

Case saunailta: Pekka tuo sixpackin, Matti sipsipussin ja lenkkimakkaran ja Lasse mittanauhan sekä kynän, laskimen ja paperia tulosten dokumentointia varten. Hankitaanko myös palkinto ja lohdutuspalkinto? Kovasti minua viehättää ajatus miesryhmästä muistelemassa piin paikkaa laskukaavassa saunakamarin hämärissä.

Case nainen: ”Nyt kulta se muna pystyyn niin mitataan! On sitten jotain vertailtavaa Pirkon ja Kertun kanssa.” ”Seuraavaks sitten mitataan mun värkit! Kahdenkeskinen tekeminen vahvistaa parisuhdetta, lehdestä luin.” Tämä herättää jälleen kysymyksen miksi? Miksi ihmeessä naiset haluavat keskustella nykyisistä, entisistä tai mahdollisista siipoista keskenään senttimetrin tarkkuudella? Tilastojako on tarkoitus kerätä? Onkohan Tilastokeskuksella tarkoitukseen oma lomakkeensa?

Case yksin kotona: ”Kylläpä seisoo komiasti. Missähän se mummovainaan perintömittanauha on… Mukavampi sellainen pehmeä nauha kuin viivotin.”

Case nettideitti: ”Jos ei tällä irtoa niin jo on kumma!” Ensin mittaus, sitten kuva ja sitten kuva mitan kanssa. Eikä sitten muuta kuin vetävää tekstiä naputtelemaan! 45 vuotias herras mies 170/90/14/4 etsii viehättävää nuorempaa naista kaikkeen kivaan nimim talvi tulee ehkä sinäkin .

Case autonvalinta: ”Tarkistanpa, täytyykö ostaako bemari vai riittääkö rellu.” Onko autokauppiailla(kin) joku salatun tiedon taulukko automerkki-penis -suhteesta? Ylimittaisille ei kannata myydä verotuksen vuoksi, lisäpelotteena autokauppiasliiton jäsenmaksun korotus seuraavana vuonna.

Käytin tänään päiväni hyödyllisesti, check.

Mainokset

Asioista, joista en tiedä mitään

Myöntämällä, ettei tiedä, onko käytössään oleva auto etu-, taka- vai nelivetoinen (Onkohan niitä enemmänkin? Tai vähemmän.), ei välttämättä anna itsestään erityisen asiantuntevaa kuvaa, mutta saa kyllä aikaiseksi keskustelun.

Autossa on neljä rengasta, jotka täytyy vaihtaa ajoittain, ja ratti. Lisäksi hanskalokerosta löytyy paperi, josta voi kätevästi tarkistaa, millä polttoaineella tankki kannattaa täyttää. Ilman polttoainetta auto ei liiku. Samassa liikkuvassa aarrearkussa tavataan säilyttää manuaalia, mihin on ystävällisesti kerätty varsin kattava ohjeistus onglmatilanteita varten sekä ohjeita auton varusteiden tarkoituksenmukaista käyttöä varten. Erityisen hyödyllisinä olen kokenut erilaisia merkkivaloja koskevat selitykset. Merkit kertovat esimerkiksi siitä, että olen vahingossa vääntänyt sumuvalot päälle.

Tämä pohjustuksena ensi viikolla odottavalle rengasliikkeessä käynnille. Keräilen tässä suojakuorta noloutta vastaan ja yritän vakuutella itselleni, että eivät kaikki muutkaan tiedä ja että sitä varten siellä liikkeessä on tyyppejä, jotka tietävät. Mutta silti.

Hyttysen ininä

En ole ikinä ollut syys- tai kaamosmasentuvaa sorttia. Talvi on vuodenajoista parhain ja kaunein sekä näillä leveyksillä myös pisin. Toisaalta talvi ei myöskään herätä minua henkiin, käyttääkseni kohtalaisen kulunutta ilmaisua. Pidän itseäni varsin tasaisena persoonana, ainakin mitä tulee vuodenaikojen vaihteluihin. Kevät ei saa minua sekoamaan ja hillumaan pitkin kyliä liian vähissä vaatteissa eikä kesä pukeutumaan kuin Irmeli Kanarialla 80-luvulla. (Onneksi.) Muutenkin ihmettelen kovasti, kuinka suuri vaikutus kalenterilla voi olla ihmisten mielialaan.

Pienemmässä mittakaavassa toki kiihdyn välillä kuin lentotukialukselta lähtevä hävittäjä. Kukapa ei. Arkipäiväisiä ärsykkeitä ovat ainakin herätyskello, se eräskin taulukko-ohjelma, jota en osaa käyttää, kirjastossa luottamuksellisia puhelinkeskusteluja kovaäänisesti käyvät henkilöt, muut tienkäyttäjät, huono ilmastointi, kärpäset, sääskien kutsuminen hyttysiksi  ja epäolennaisuuksiin takertuvat henkilöt. Luettelo ei ole tyhjentävä. Hyvin usein ärsyynnyn myös itsestäni ja itsekseni. Elämä minuna voi olla aika hankalaa ajoittain, mutta se on toinen tarina se. Surullinen tarina.

Huomattavan korkealle ärsytyslistalla sijoittuvat ihmiset, jotka eivät kykene myöntämään olevansa väärässä. Ei sitten millään, vaikka tilanne olisi kuinka selkeä. Korpeaa. Pahasti. Jotkut ovat niin vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan, että kertovat jo etukäteen, ettei vika missään tapauksessa heissä ole, jos (kun) jotain sattuu. Toitotetaan, ettei siinä, tässä tai tuossa ole ikinä mitään ongelmaa ollut. Kun kerta ensimmäinen sitten tulee vastaan, syytellään muita ja muiden vastuulla olevia seikkoja, vaikka ihan jokainen – syyttelijää myöten – tajuaa, mistä on kyse. Kylläpä on hyvä mieli kaikilla. Eipä enää tarvitse ihmetellä tiettyjä asioita eikä varsinkaan sitä, mistä ne asiat johtuvat.

Työt alkoivat.

Petollinen viettely

Tai siis, seksiä tekisi mieleni.

Halunsa voi ilmaista niin kovin monella tavalla. Siellä ja täällä  pitkin internettiä, painettua sanaa ja kahvipöytäkeskusteluja jaetaan vinkkejä, kokemuksia ja kuvitelmia, miten voi tuoda ilmi mielihalunsa kiertoteitse, jos mennäänks paneen? tuntuu liian suorasukaiselta ja parhaat alusvaatteet sattuvat olemaan pesussa. Suositellaan hiplailua, halailua, vihjailevia tekstiviestejä ja niin edelleen. Kukapa näitä ei olisi kuullut. Joku suosittelee käymään ovesta astuvan vastakappaleen rinnuksiin kiinni saman tien ja toinen pitää koko päivän kestävää tekstiviestipiinaa ainoana keinona innostua makuuhuonetoiminnasta. Raja esilämmittelyn, esileikin ja seksin välillä on hiuksenhieno.

Yleensä nämä vinkit on suunnattu naisille ja niitä tarjotaan naisille suunnatuissa kanavissa. Sen verran minäkin olen Cosmoa ja kirjoja selannut, että suuri osa vinkeistä lienee keksitty kolme minuuttia ennen deadlinea tai sopivassa humalassa. Minun mielestäni hyppy  talon katolta on hyvä idea parin promillen tienoilla, joten kai jonkun mielestä miehen kutittelu höyhenellä tämän katsoessa jalkapalloa on varma tapa saada semihyvää puolitehoista seksiä puoliajalla eikä raivostuttava tapa häiritä iltaa. Näin asian ilmaisi joskus haastattelemani miesehdokas, joka tarjosi tilalle odota pelin päättymistä ja saat paljon varmemmin– menetelmää. Pikaisesti arvioituna ja empiirisesti tutkittuna: toimii.

Jostain syystä en ole törmännyt miehille suunnattuihin viettelyvinkkeihin, ainakaan en muista. Mutta koska omat neuvot tunnetusti ovat riittäneet niin täältä pesee. Ohjeet on laadittu olettaen, että suhde noin muuten on kunnossa. Jos toisen naama ärsyttää, pomo soittelee kotiinkin, nainen kasvattaa tiskivuorta mielenosoituksellisesti, lapset ovat useammin poliisin kuin mummon hoidossa ja häät on peruttu jo kolmesti, kannattaa ehkä pohtia pelastaako tilanteen läheisyyden, arkiaskareiden vai lusikoiden jakaminen. Mutta koska en ole parisuhdeterapeutti enkä muutenkaan sillä saralla ansioitunut, on parasta jättää ne neuvot muille. Joten:

Peseydy. Useimmille kerran päivässä riittää.

Kehu naista. Jotakin tiettyä asiaa tai yleisesti koko ihmistä, mutta aidosti. Ja kokemuksesta: Vaikka olisit vilpittömästi sitä mieltä, että daamisi on paras tiskaaja, jonka olet tavannut, tämä ei ole paras hetki ottaa asiaa puheeksi. Keksi jotain muuta.

Halaa, ota kainaloon, silitä. Kosketa. Suutele. Nämä ovat asioita, joita voi tehdä myös ilman seksinhimosta kiiluvia silmiä. Varmasti joku tykkää siitä, että mies tarraa suoraan tisseihin kiinni (ja kyllä, minäkin sopivassa tilanteessa ja mielentilassa), mutta turvallisempaa lienee aloittaa jostain muualta. Jotkut pystyvät naamioimaan tilanteen viattomaksi hellyydeksi, jotkut eivät, kolmannet eivät edes halua ja paljon on niitä, jotka todella haluavat panostaa hellyyteen ja läheisyyteen. Eikä se piilottelu välttämättä ole edes tarpeellista, on mukava tietää olevansa haluttava. Jatkuva vonkaaminen on kuitenkin useimmiten vain rasittavaa.

Kolme juttua. Ei se ole niin vaikeaa ja tutustumalla tietää parhaiten, mistä toinen tykkää. Hassua kyllä, noihin kolmeen kohtaan voi liittää myös ne höyhenet, käsiraudat, akrobatian, ilotulitukset ynnä muut bonukset, jotka ovat kivoja, kun perusasiat ovat kunnossa. Disclaimerina lienee lisättävä, että jokainen ihminen, jokainen suhde ja jokainen tilanne on erilainen. Loputon oppaiden selaaminen ei voita puhetta.

Jeminan kritisoima Nainen, pese miehesi auto!- vinkki saa muuten varauksettoman kannatukseni, päinvastaisena. Kyllä minä vähintään vakavasti harkitsisin petipuuhia, jos mies ilmoittaisi pesevänsä autoni, myös sisältä. Vahata ei tarvitse.

(Ihan vinkkinä vaan.)

Munuaispäivää

Näin naistenpäivänä lienee soveliasta käyttää hetki erilaisten teemapäivien ja -viikkojen tutkiskeluun. Niitä kun on ihan jokaisen tarpeisiin ja ylikin jää, mikä taitaa olla se varsinainen ongelma tässä tarinassa. Kukaan ei voi pysyä kärryillä onko tänään pyyhepäivä , eletäänkö tomaattiviikkoa ja mikäs se oli se sairaus, mistä piti olla tietoinen. Oma lukunsa ovat ne Facebookissa kiertävät ”Tänään on isosedän lemmikkikoirien päivä. Lisää tämä seinällesi tai olet täysin sydämetön ja sinua kohtaa väkivaltainen kuolema ensi tiistaina.” – hirvitykset, joista jaksan aina ilahtua yhtä paljon.

Mutta on niitä ainakin puolivirallisia teemapäiviä naamakirjan ulkopuolellakin, oikein kansainvälisiäkin. Jo mainittu pyyhepäivä on ihan todellinen (ja kansainvälinen) kuten ovat myös keripukkitietoisuuden päivä, maailman kosteikkopäivä ja maailman tervehdyspäivä. Tarpeellisia kaikki, ja kaikista kuulen nyt ensimmäistä kertaa. Kiitos Wikipedia. Eritysesti silmiin pistää lokakuun luettelo. Kyllä on melkein joka päivälle jotain, mitä juhlistaa. Parhaimpina päivinä saa valita, mikä vaihtoehto on lähinnä sydäntä ja olla ylpeästi erilainen.

Kotimaiset kasvikset – ei viitanne perustajajäseniinsä – on ainakin vielä viime vuonna järjestänyt kasvisteemaviikkoja paprikasta ruusukaaliin ja perunaan. Käsi ylös, kuinka moni on jotenkin arjessaan nämä viikot huomannut. Kyse on kai lähinnä suurtalouskeittiöille suunnatusta kampanjoinnista, mutta ehkä meidän jokaisen tulisi kotonakin ottaa huomioon esimerkiksi kurkkuviikko. Mutta onko se niin, että viikolla pitäisi syödä paljon ja monipuolisesti kurkkua vaiko järjestää iloinen illanvietto, johon kunniavieraana saapuu onnellisesti hymyilevä kurkku serpentiinit kaulassaan ja torvisoittokunnan saattamana. Jos nyt haluan kunnostautua näiden teemapäivien kanssa, miten minun tulisi toimia? Ohjeita, vaadin ohjeita!

Ja jotenkin minua häiritsevät AIDS-, rintasyöpä- ynnä muut tauti- ja terveydentilapäivät. Ei se minun kondomipolitiikkaani vaikuta millään tavalla enkä huolestu syövästä tai sokeutumisesta yhtään sen enempää kuin muinakaan päivinä. Muuta ehtisikään kuin pohtia omaa oireiluaan ja googlettaa diagnoosia itselleen. Voi tietenkin olla, että Afrikassa ajattelisin toisin.

Sellainen pieni ongelma näiden kaikkien teemapäivien ja -viikkojen kanssa toki on, että tärkeät ja ehkä ihan vähän vähemmän tärkeät päivät hukkuvat. Jos nyt joku teemapäivä täytyisi säilyttää, niin ehkä esimerkiksi ihmisoikeuksien päivä tai ympäristöpäivä olisi asiasisällöltään tärkeämpi kuin orgasmipäivä, opaskoirapäivä ja runouden päivä yhteensä, vaikka sinänsä tärkeistä asioista kyse onkin. Väkisinkin ilmenee pieni inflaatio, kun jatkuvasti pitäisi jotakin.

Mutta jotain hyvääkin. Listan tutkiskelu avasi ovia ihan uuteen maailmaan. Aina löytyy aihetta pieneen, hillittyyn juhlaan (koska jotenkin käännän teemapäivät mielessäni juhlapäiviksi), vaikka jopa minusta on huono ajatus järjestää maailmanlopun bileet tulennielijöineen, tanssivine norsuineen ja hassuine hattuineen kuolleiden lasten muistoksi. Toisaalta, ainahan aluksi kohtaa muutosvastarintaa. Itse merkitsin kuitenkin jo muutaman päivän kalenteriin ja ainakin meillä juhlitaan, vietetään ja tiedostetaan 4.5., 28.10. ja 21.12. Kerron varmasti muillekin.