Tee, se tee!

Juon joka ilta kupillisen teetä. Olen juonut jo vuosien ajan. Olen löytänyt pari suosikkiteelaatua, joihin on hyvä palata pettymyksiksi melko usein osoittautuvien ja kaappitilaa valtaavien tää vaikuttaa tosi hyvältä -virheostosten jälkeen. Jännittävää, että kaupassa kaikki kuulostaa paremmalta. Missään tapauksessa en enää koskaan osta persikan ja passionin makuista vihreää teetä. Haisee hajuvedellä kastellulle mummon vanhalle tiskirätille. Maistuu omituiselle, mahdollisesti mummon vanhalle tiskirätille. Jälkimakuna sitten se hajuvesi. Hurmaavaa.

Jokin aika sitten mainostettiin kovasti mustikkapiirakan (vai -muffinssin?), vaniljajonkun ja muistaakseni jonkun mansikkaisen jälkiruoan makuisia tee-elämyksiä. Niihin en sentään ole langennut, jossakin se raja minullakin menee. Vetinen versio piirakasta ei voi olla hyvää. Se on fysiikan lakien, järjen ja hyvän tavan vastaista, ja hyvä tapa se vasta teetä juodessa tärkeä onkin. Lisäksi teeversiosta puuttuvat nautinnon kannalta olennaiset kalorit.

Keltainen Lipton, se se vaan ei petä. Maailmassa pitää olla asioita, jotka eivät muutu.

Tarvitsisin myös ehdottomasti vedenkeittimen. Valitettavasti kulutan rahani mielummin pahoiksi osoittautuvien teelaatujen ostosteluun ja testailuun. Eikä keittiönpöydällä ole tilaa, koska siellä on kahvinkeitin, jota käytän noin kerran viikossa, vaikka kahvia kuluu kyllä muualla välillä liikaakin. Vielä joskus, vielä joskus.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s